Käsi pystyyn ne, jotka ovat jo Konmarinsa lukeneet! Vai pitäisikö sanoa toisinpäin, ne jotka eivät sitä ole vielä tehneet... Kyse on tietenkin pienestä pinkistä pokkarista, jonka kirjoittaja Marie Kondo iski varsinaiseen kultasuoneen opuksellaan ja mullistavalla kodin järjestelyohjeellaan. Minä vastikään sen luin ja olen jo ehtinyt hehkuttaa Konmaria jokaiselle, joka on hetken malttanut kuunnella. Minuun se iski kuin häkä.
Kuten kirjan kirjoittaja, olen minäkin aina ollut varsin innostunut tavaroiden järjestelystä ja pois heittämisestäkin. Kaappien tyhjennys, kodin rymsteeraus ja säilytysjuttujen suunnittelu on ollut mielipuuhaa nuoresta asti, ja se hetkellinen järjestys ja hallinnan tunne on ollut mannaa sisäiselle kaaokselleni. Bravuurini ovat olleet erilaiset laatikot ja korit, joihin olen milloin mitäkin irtaimistoa sijoittanut ja asetellut ympäri asuntoa kuvitellen, että jestas, kun onkin siistiä. Tavaroiden kiertoon laittaminen ei ole ollut koskaan minulle ongelma, ja rompetta on jo vuosia lähtenyt pussitolkulla kirpparille tai lahjoitukseen. Olen kuitenkin esikoisen syntymästä asti kiukutellut pienehköä kotiamme, ahtaita neliöitä, vähäistä säilytystilaa ja etenkin liiallista tavaran määrää. Yksi kirppiskuorma kerrallaan ei ole tilannetta juurikaan helpottanut, vaikka aina hetken olen ollut sitä mieltä, että nyt ei meiltä mitään turhaa löydy.
Siihen nähden olikin melko hämmentävää, kuinka paljon rojua ja roipetta sain kaapeista ja laatikoista kaivaa, kun pääsin "marittamisen" alkuun! Homma ei vielä ole loppu, mutta jo nyt on helpompi hengittää. Se on ihmeen tyydyttävä tunne, kun vaatehuoneen hyllyllä on tyhjä kolo tai keittiön muovikipot mahtuvat kauniisiin pinoihin rinnakkain. Tuntuu melko nololta valittaa sitä, että jotakin on liikaa - niin tavaraa, ruokaa tai tekemistä, kun maailma on täynnä heitä, joilla tilanne niin ei ole. Kuitenkin koen, että liikakin tukahduttaa ja ahdistaa, joten tasapaino on haussa kaiken suhteen.
Mikä siinä Konmarissa sitten on niin ihmeellistä? Tiivistetysti idea on se, että koti käydään läpi tavararyhmä kerrallaan (vaatteet, kirjat, paperit, sekalaiset, muistotavarat...) ottaen jokainen esine käteen ja kysyen itseltä "Tuottaako tämä minulle iloa?". Jos ei tuota, niin se saa lähteä. Omalla kohdallani mullistavin muutos aiempaan oli ajatuksen kääntäminen luopumisesta säilyttämiseen. Kun ennen olen avannut kaapin ja miettinyt mistä voisin luopua, niin nyt tarkastelin tavaroita sillä mielellä, että haluanko oikeasti säilyttää sen. Muutos oli huima! Olin hommasta niin fiiliksissä, että jos ei töitä omassa ammatissa riitä, niin ammattijärjestelijänä olisin sikahyvä!
On tuossa vähän kritisoitavaakin enkä ihan kirjaimellisesti ole ohjeita noudattanut. Ensinnäkin Marie Kondo ei selvästikään elä ilmastossa, jossa ulkoileva ihminen tarvitsee vaatetta goretexista toppatakkiin ja kumppareista hellemekkoon. Hän ei myöskään ilmeisesti harrasta mitään, mihin liittyy laaja määrä asianmukaista vermettä ja tilpehööriä, sillä ainakin meillä koirakamat ja minun diy-jutut sieppaavat edelleen säilytystilasta ison osan. Ennen kaikkea hän ei taatusti elä lapsiperheessä, jossa keittiön hyllyltä löytyy niin nokkamukit kuin nenäfriida ja lattia tulvii legoja viisi minuuttia siivouksesta. Myös hänen parisuhdettaan epäilen, sillä omalla kanssaihmisellä on kumma halu säilyttää sellaisiakin tavaroita, jotka eivät minulle iloa tuota. Ja ylipäätään tuo ilo. Valitettavasti minun on säilytettävä ja etsittävä oma paikka monille jutuille, mitkä eivät minua varsinaisesti ilahduta, mutta tarvitsen niitä johonkin. Siivoamaankin joudun edelleen, koska edellä mainituista syistä tavarat eivät aina todellakaan paikoilleen löydä.
Jos jätetään saivartelut sikseen, ja yritän kiteyttää tämän eepokseni jotenkin, niin kehotan näin: Jos koet, että kotisi on ahdas, olosi hermostunut ja kaipaat selkeyttä niin kaappiisi kuin mieleesi, niin suosittelen Konmaria lämpimästi. Minulla matka jatkuu vielä, hyvän alun jälkeen ♥
Konmarista hyvin löyhällä aasinsillalla kuvien vaatteisiin. Rakas ystäväni lahjoitti aikaansa useita tunteja lasteni hoitamiseen koulupäivieni aikana, joten vastapalveluksena ompelin hänen lapselleen (eli kummitytölleni) tällaisen setin. Sama ystävä on jo teini-iästä saakka pyytänyt minut kerran vuodessa tyhjentämään hänen vaatekaappinsa, eli järjestelykykyni on huomattu jo nuorena :D
Bodyt ovat Bert-kaavalla, kissamekko Birdie birdie, legginssit Catepillar, toppi viimeisimmän Ottobren Little mermaid ja heppamekko oma muokkaus Bertistä. Kaikissa kokona 74/80 eli sama kuin omalla neitosellani, sillä vaikka ikäeroa on yli puoli vuotta, niin kokoeroa ei yhtään. Kankaina pääsin hyödyntämään jämäpaloja, kun halusin kissaperheeseen kissakuosisia vaatteita tehdä. Siitä se ajatus sitten lähti, ja tuli näköjään oodi Paapiille, jonka kuoseja suurin osa on. Nyt peukut pystyyn, että saaja äiteineen tykkää!
Suloista sunnuntaita tyypit ♥
Mä oon tullut vasta tietoiseksi tästä Konmarituksesta, ja suunnitelmissa on kirja lukea. Sen verran aihetta oon jo kooklannut että tiedän ne "perusperiaatteet". Onkin suht mielenkiintoista katsoa mitä kirja mussa liikauttaa, mä nääs sen "tuottaako tavara sinulle iloa" säilömisperiaatteen sijaan oon käyttänyt lähinnä "saattaisinko vielä joskus, vielä johonkin tarvita tätä tavaraa" -periaatetta :P Että, kamaa on! Lisäksi oon erittäin erittäin huono viemään tavaroita paikalleen. Nytkin mulla on tässä sohvapöydällä kaksi kahvikuppiani, molemmat mun tietty. Eli, jos kirja saa mussa aikaan pysyvää muutosta, niin liityn todella suosittelijoiden joukkoon! :D
VastaaPoistaAi niin joo! Unohdin kommentoida että ihania pikkumekkosia ja muita <3 oliks toi leggareiden farkkumainen kangas mitä? Näyttää joltain farkkujerseylle, tarvis kans semmosta! Mut pitäis olla taaperon housuissa kestävää myös...
PoistaKiitos Hanne ♥ Tuo leggarikangas on Liljattaren Heidin miulle diilaamaa, saa kuulemma Jättirätistä vaan. Ja kyllä ihan huippulaatusta tuntuu olevan! Miulla on vähän sama ollut järjestelyhimoistani huolimatta, monia juttuja on säilötty "jos tarvitsee" takia. Näppärä toimintaterapeuttihan keksii mille vaan monta käyttökohdetta ;) Nyt siitäkin osastosta karsiutui paljon pois.
PoistaKiva lukea sun kokemuksista! Mulla kirja on puolessa välissä ja raivausprojekti aluillaan. Oon kuitenkin jo nyt fiiliksissä tästä lisääntyvästä tilasta! Todellakin on helpompi hengittää, kun kaapit eivät pursua tavaraa. :)
VastaaPoistaLuulen, että teen tän ekan kierroksen jälkeen vielä toisen kierroksen, sillä varmasti nyt kaappiin jää paljon sellaisia tunnetavaroita, joista en ole ihan vielä valmis luopumaan, mutta jotka ovat muuten tarpeettomia. :)
Ihana kuulla, että siulla on Veera noin samankaltaisia kokemuksia :) Se oikeasti on yllättävä tunne, ettei lattian kaaos ahdista niin paljon, kun tietää, ettei kaapeissa rojua ole niin paljon. Outoa :D Mie saan varmaan tehdä myös toisen kierroksen, nyt kuitenkin pitää ensin päästä näistä eroon. Suurin osa lähti Konttiin tai roskiin, mutta melkoinen määrä jäi vielä kirppispöytää odottamaan.
PoistaMun pitäisi aloittaa tuon kirjan lukeminen sekä kodin raivausprojekti. Mutta se mitä olen tästä Knnmarista kuullut niin en usko, että ihan niin suurta raivausta koskaan tulen tekemään. :) Joillakin tavaroilla vain on liian suuri tunnearvo pois laitettavaksi.
VastaaPoistaPS. ihania vauvanvaatteita!
Miusta tuo on siitä hyvä, että voi poimia toimivat jutut. Jos tavaroilla on tunnearvoa ja ne tuottavat iloa, niin eihän niitä tietenkään tarvitse pois heittää :) Luulen, että marituksenkin lopputuloksia on hyvin eri asteisia, esim meillä ei minimalesteja todellakaan olla edelleenkään :D Kiitos MäSäMutsi!
PoistaKäsi ylhäällä! :D konmaritukseen törmännyt kyllä siellä sun täällä, mutta vielä on aihe perehtymättä tarkemmin. Suloisia ompeluksia, tällaiset vaihtarit on ihan parhaita :)
VastaaPoistaKiitos Villakiana, samaa mieltä olen ♥ Ei muuta kuin pinkkiin kirjaan perehtymään :)
PoistaMinä en konmarita :D En ole järjestyksen ihminen, sullon vaatteet kaappeihin ja jätän tavaroita lojuun. Tottakai haluaisin että olisi siistiä ja järjestystä mutta en vaan perhana siihen pysty! Ei ole mun luonteelle ominaista. Harrastetaan kaikki asioita joihin liittyy runsaasti rompetta. Mies hamstraa, minä hamstraan, lapsilla on lelut ja systeemit. En edes halua olla minimalisti. Mutta haluaisin toki että joka tavaralle olisi paikkansa.
VastaaPoistaJa olen varma että jos siivoiaisin vaatteet tai astiakaapin ihan minimiin, ostaisin pikkuhiljaa niitä kuitenkin lisää eli lopputulos olisi vain enemmän kulutusta lisäävä.
Iik, alkoi just houkuttaa tulla teille järjestelemään :D Ei vaan, eihän tämä kaikille sovi! Jos sekaisuus ja tavaramäärä ei paina mieltä tai sitten ihan luonnostaan handlaa tavaramäärän, niin eihän Konmarille ole tarvetta. Miulla yksi hankaluus on ollut suurempi roinan tulo- kuin menoliikenne, ja nyt yritän hamstrausta saada hallintaan ja miettiä enemmän, onko oikeasti tarvetta. Miun heikkous on sisustusjutut :P Kiitti Norsis, kun tulit kommentoimaan!
PoistaVitsit miten ihania nuo kissakankaat! Mä en ole vielä Konmaria lukenut, oon vain lukenut blogeista siitä :D En kyllä koe ihan kuuluvani kohderyhmään, meillä kun muutama vuosi takaperin oli useampia muuttoja lyhyellä aikavälillä ja omaisuus tuli käytyä silloin aika tarkkaan läpi. Sitten kun vielä lopulta päädyttiin isompaan asuntoon, on meillä edelleen kolme vuotta muuton jälkeen yläkaappeja tyhjillään ja ihan hyvin tilaa. Ompelutarvikkeet ja langat ovat kyllä mullakin heikko kohta, niissä kun tulee säilyteltyä ties mitä jämäpaloja vuosikausia sen takia, että ehkä joskus tarvii - ja kyllä aina joskus tarviikin!
VastaaPoistaMuutot on kyllä varmasti tehokas keino karsia turhat pois :) Sellaista odotellessa! Tyhjät kaapit kuulostaa hienolta :D Kiitos Katarimaria!
PoistaHeippa! Mä löysin tänne savan kautta ja voi vitsit olen nyt kuukauden ajan viettänyt osan vauvan päikkäreistä suklaan kanssa keittiön pöydän ääressä ja lukenut ihan alusta asti kaikki julkaisut :) Aivan mieletön kehitys on tapahtunut ihan lyhyessä ajassa ja hirmu ihania vaatteita olet tehnyt, sulla on tosi hyvä silmä yhdistellä eri kuoseja ja värejä ja loistavia ideoita millä saa peruspertsaankin sitä jotain. Teillä on kyllä lapsilla ihana vaatteiden värisekamelska, juuri sellainen mitä yritän toteuttaa itsekin :D Tosi kiva kun kerrot ompeluiden lisäksi muutaman kappaleen verran ihan vaan perusarjesta, monet ajatukset olen jakanut tässä suklaata syödessä, mutta eniten ehkä jäi mieleen hyväntekeväisyyskampanjat sylva ja roosa nauha sekä tietenkin viimeisin ommellen iloa, aivan ihania ideoita! Kiitos päivien piristyksestä sekä monista ompeluideoista! :)
VastaaPoistaVoi miten iloiseksi teit miut! Kiitos -A- ♥ Mahtava kuulla, että olet jaksanut kahlata koko blogin, alkupään nolostuttavan kehnoista postauksista asti :D Jos joihinkin juttuihin on voinut samaistua, on tavoitteeni onnistunut täydellisesti :) Kiitos kehuista, näillä porskutan monta päivää!
PoistaIhania vaatteita, voi kun melkein tulee vauvakuume. Mut ei sentään, korkeintaan vauvaompelukuume;) Vitsit oot taas kirjoittanut ihan sellaisen tekstin joka vois olla mun kynästä, siis tuohon Konmariin liittyen. En oo lukenut vielä koko kirjaa, enkä varsinaisesti KonMarittanut, mutta olin ihan tulessa myös kun sain kirjan käsiini ja luon muutaman kappaleen. Samaa mieltä tuosta, että kirjoittajalla ei taida olla kokemusta kurahousurallista, koska niitä vermeitä hipelöidessään tuskin moni tuntee mielihyvää, mutta auta armias, jos niitä ei tarpeen hetkellä olis. Ja en mä nyt oikeesti usko että saisin jotain uberkicksejä jostain sukkien laskostamisesta. Mut just noi filosofiset jutut iski muhun, et pitää miettiä millaisen elämän haluaa, ja miten kaikki turha roina ja roinan ajattelu ja siirtely on sen tiellä. Ja että tavaroista voi luopua paremmalla mielellä, kun "hyvästelee" ne ja antaa jokaiselle harmittavalle heräteostokselle kiitokset, että oppi siitä jotain. Sekin on aika vallankumouksellista, että ilmeisesti KonMari ei oikein arvosta kierrätystä. Oon kallistunut jossain määrin samaan päätelmään, että ekologisinta ei oo hankkia koko ajan lisää kamaa ja tyrkyttää sitä sitten eteenpäin "kierrätykseen" jotta voi taas hankkia uutta, vaan miettiä mitä oikeasti tarvitsee. Tein sellasen kevyen Konmarituksen omaan vaatekaappiin, mutta syksyllä kun on kaikki isot projektit saatu pulkkaan, myllätään koko talo.
VastaaPoistaKiitos Kirsi! Varmasti aina löytyy joku vauva, jolle voit ommella ;) Juuri noin miekin ajattelin tuosta kirjasta! Tärkeimpiä muistojuttuja en tietenkään heitä pois, mutta oli tosi vapauttavaa "hyvästellä" sellaista nyt jo turhaa silpettä, mikä joskus on merkinnyt, mutta ei enää. Tuota kierrätyspointtia mietin myös ja odotin koko ajan kohtaa, jossa kerrotaan, miten siitä tavarasta eroon pääsee käytännössä. Hänen ohjeensa tuntui olevan vain pois heittäminen. Ja voin jo tällä kokemuksella sanoa, että kamojen lajittelu ja moneen eri paikkaan dumppaaminen käy ihan työstä :p Ihana olisi taikasauva, jolla voisi vain osoitella turhia ja häivyttää ne johonkin :)
PoistaTuo konmaritus oli mulle uusi sana, mutta jutustasi tajusin kyllä kuulleeni tästä joskus ennenkin.. Voisi olla mielenkiintoista lukaista tuo kirja. Ja vaikka kaappeja (lähinnä vaate-) tulee jatkuvasti käytyä läpi niin jostain sitä kamaa vaan aina uudelleen kertyy.. Kankaat ja muut käsityötarvikkeet koitan mahduttaa yhteen paikkaan ja pitää itselleni tiukkaa linjaa siitä etten sitä ala laajentaa.. :D
VastaaPoistaIhania vaatteita olet tehnyt. Tuo on just paras vaihtokauppa! ❤
Sehän se on, että ainakin lastentavaraa tuntuu koko ajan tulevan sellaista, mikä joutaa eteenpäin. Kateutta herättää siun itsekuri kässäjuttujen suhteen :D Kiitos Raisa ♥
PoistaMä olen konmarittanut vuosia tietämättä konmarittaneeni. Kerran vuodessa tyhjennän kaikki kaapit ja poistan kaiken sen, mitä ei ole käytetty viimeisen vuoden aikana tai mikä jotenkin ärsyttää itseä. Välttämättä kaikki, mitä jätän kaappeihin, ei tuota iloa Että sen verran poikkeaa konmarituksesta.
VastaaPoistaNättejä, söpösiä vaatteita olet tehnyt. Eihän noista voi saaja olla tykkäämättä. :)
Kiitos Pikku Akka! Tyylejä on varmasti monia, pääasia lienee, että järjestys itseä miellyttää :)
PoistaIhania vaatteita ja ihana kuvausrekvisiitta!! :D <3 Hih, minä olisin voinut kyllä kirjoittaa tuon sinun tekstin! Meillä tuntuu olevan taas jotain enemmän yhteistä, olen myös ihan hillitön järjestelijä ja tavaran pois heittäjä :D Mies on välillä helisemässä kun tavarat vaihtaa aina paikkaa kaapeissa ja heitän pois kaiken mitä voi tarvita vaikkapa 10v päästä :P Rakastan järjestystä ja sitä, että tavarat oikeasti löytää! Konmarit jää minulla siis lukematta, kun osaan sen jo ilman opuksia ;)
VastaaPoistaHauska kuulla, että taas löytyi yhteneväisyyttä! Heh, osasin miekin tosiaan järjestää jo ilman Konmaria, mutta tosiaan virittelin niitä koreja yms ja vaihdoin järjestystä. Tuon myötä sain enemmän järkeä siihen pois laittamiseen ja toivn mukaan myös uuden hommaamiseen (tänään juuri hämmennyin tajutessani, kuinka monta kynttilälyhtyä olen hamstrannut! Mikä lie intohimo niihin :D). Kiitos Noora ♥ (Kuvausrekvisiitasta sen verran, että olisi tehnyt mieli laittaa "behind the scenes" kuvat - 3 vee kytti vieressä kieli pitkällä ja kyseli joko saa maistaa ja 1 vee napsi keksinmuruja ihan ilman lupaa :D )
PoistaKonmari on kyl ihan huippu kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mulla projekti on jo saatu päätökseen. Miehen pitäis vielä marittaa omia töitään. Saa nähdä tapahtuuko sitä koskaan. Ei meillä edelleenkään läheskään aina niin kovin siistiä ole mut tavaroille on paikat ja ennemmin tai myöhemmin tavarat palautuvat niille. Jotain perustavanlaatuista on kyl muuttunut, sen tunnen. Ihania vaatteita oot taas tehnyt! :)
VastaaPoistaHyvä Sanna ja kiitos :)! Mahtava kuulla, että teillä homma on toiminut. Tuolla on tosiaan suuri merkitys, että tavaroilla on ne paikkansa - vielä kun kaikki ne paikoilleen laittaisivat :D
PoistaJust samat fiilikset! Tuo positiivisen kautta ajatteleminen teki ainakin mun tavaroiden hävittämisestä niin paljon helpompaa. Pari kategoriaa jo käytynä ja odotan millon seuraavan kerran sais keskeytyksetöntä aikaa, sitä on aika harvoin tarjolla.
VastaaPoistaNuo kissavaatteet on täydellisyyttä <3
Sehän se olisi, että rauhallista hetkeä on lapsiperheessä vaikea löytää! Itsekin sellaista kaipaan, että pääsisin esimerkiksi valokuviin käsiksi... Kiitos Jenni ♥
PoistaMie Luin kirjan joskus huhtikuussa ja aloin innolla hommiin. Stoppi tuli sitten kun roskis oli täys ja joka paikka täynnä kirpparille laitettavia, vaikka vein jo uffin lootaan sun muuta. Sitten on taas kaaos kasautunu...
VastaaPoistaNo alku on ollut ilmeisesti ainakin rivakka :) Harmi kaaoksesta, mutta josko se kesyttyisi seuraavalla kerralla helpommin jo ? Miullakin noita kirppikselle meneviä jäi varastoa täyttämään, ja kesällä ei taida sisäkirpuilla oikein kauppakaan käydä. Ehkä saavat odottaa syksyyn suosiolla :) Kiva, kun kommentoit Helmariina!
PoistaTäällä käsi pystyssä, en ole lukenut. Paljon olen tästä kuullut ja olisi mielenkiintoinen lukea, toisaalta en tiedä uskallanko. :D pian joutuisi luopumaan jostain tarpeellisesta. ;) kirpputorit ym vaatekeräykset ovat kyllä tuttuja juttuja, vaatekaappeja käynti aika säännöllisesti läpi. Koko ajan kun valmistuu lisää päälle pantavaa, niin turha säilöä mitä ei tule käytettyä. Vaikeimmin hävitettäviä ovat kyllä nämä kaikenmaailman diy-jutut, kun kaikkeahan voi vielä tarvita joskus.... :D
VastaaPoistaEihän sitä kenenkään tarvitse luopua sellaisesta, mistä ei halua. Kun netissä näkee noita "maritettuja" koteja, joissa on tyyliin sohva ja jalkalamppu, ihailen minimalistisuutta, mutta toisaalta en itse koskaan samaan pystyisi tai edes tahtoisi :) Vaatteiden kiertoon laitto on kyllä hyvä juttu, vaatekin saa arvoisensa kodin sen sijaan, että seisoisi kaapissa :) Kiitos Katja!
PoistaKonmaritus ja raivaus ovat minun mielestäni yksi todiste "kaikki minulle HETI"-sukupolvesta. Tässä tapauksessa halutaan HETI tyhjää tilaa. Tila tulee kyllä, kunhan aiemmin ostettua tavaraa yksinkertaisesti käyttää niin kauan, että se hajoaa. Ja ostaa vasta sitten uuden tavaran.
VastaaPoistaMielestäni on myös aivan täysin käsittämättömän uskomatonta, että jollekulle vuodessa, siis todella yhdessä vuodessa, voi kaapista löytyä jotain uutta raivattavaa. Miten paljon tällainen ihminen oikein ostaa tavaraa? Toki itsekin hävitän kulahtaneita vaatteita: juuri viime viikolla havaitsin että yksi viisivuotias kesäpusero on tullut tiensä päähän. Mutta en minä sitä millään pysty miksikään raivausoperaatioksi nimittämään.
Enkä ymmärrä sitäkään, että vuoden käyttämättä olleet vaatteet poistetaan. Juuri nytkin otettiin tyttärelle käyttöön 33 vuotta vanha mekkoni, joka on ollut käyttämättömänä säilössä 20 vuotta.
Ja vielä yksi ihmetys: miksi on ostanut tavaraa, joka "ei tuota iloa"? Kun ostan vaatteen, olen aina ostanut sellaisen, josta pidän ja joka on mieluinen minulle. Miksi joku ylimalkaan hankkii itselleen vaatteita, joista ei pidä? Minusta on hirveän kummallinen ajatus mennä kauppaan ja ostaa epämieluinen vaate, kun varmasti löytäisi sellaisenkin, josta pitää.
Kiitos Anonyymi pitkästä kommentistasi! :) Olet varmasti oikeassa siinä, että nykysukupolvi on hanakampi heittämään tavaraa eteenpäin ja kun tilantarve tulee, sitä halutaan heti. Olemme ehkä (moni ainakin) tottuneet siihen, että tavaraa on enemmän kuin tarpeeksi eikä kokemusta -onneksi - pula-ajoista ole. Näin ollen tavaraa ei välttämättä osata arvostaakaan samoin kuin vanhemmat ihmiset osaavat. Toisaalta etenkin vaatteissa laatu on ymmärtääkseni muuttunut parissa kymmenessä vuodessa heikompaan.
PoistaOmissa kulutustottumuksissani myönnän olevan parantamisen varaa ja niitä pyrin muuttamaan. Olen hankkinut uutta siitä tulevan mielihyvän takia tai siksi, että se on mielestäni kaunis, enkä vain siksi, että oikeasti todella tarvitsisin. Toisaalta "raivaukselle" ei olisi tarvetta, jos säilytystilaa olisi enemmän. Ahtaassa asunnossamme koin tämän perustavanlaatuisen mylläyksen tarpeellisena,jotta säilytystilaa vapautui. Ja vaatteiden lisäksi kiertoon lähti siis paljon esimerkiksi astioita, joita emme itse tarvitse sekä nuoruusmuistoja, joista säästin nyt vain murto-osan. Toisaalta olisi toki ihana säästää käyttämättä jääneitä asioita, jos tarvetta myöhemmin tulee tai vaikka lapsemme niistä tykkäisivät kymmenien vuosien päästä. Tilaa sille ei kuitenkaan ole eikä oikeastaan haluakaan niitä säilöä.
Ostetut vaatteet varmasti ovat ostohetkellä tuottaneet iloa, mutta ymmärrän hyvin, jos vaikkapa vuoden päästä niin ei enää ole. Oma kroppa on voinut muuttua tai tyyli ja mieltymykset ainakin. Tuskin kukaan epämieluisaa hankkii lähtökohtaisesti. Itse ommelluissa on se hankala puoli, ettei etukäteen voi valmista sovittaa ja testailla tykkääkö vai ei, ja siksi ainakin itselleni huteja niissä tulee. Onneksi aina on löytynyt innokas ottaja niille vaatteille, jotka eivät itseni päällä hyvältä tunnu.
Lapsiperheessä vaatetta kertyy vuoden aikana iso kasa myös lasten kasvamisen takia, enkä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta niitä säästä kaappeja täyttämässä. Eli pari ikeakassillista kertyy helposti:)
Tärkeää näissä siivouksissa on mielestäni se, että tavarat laitetaan eteenpäin järkevästi; kirpparille tai lahjoitettavaksi, roskiin vasta silloin, kun se oikeasti sinne kuuluu (ja silloinkin toki asianmukaisesti lajiteltuna :) ). Ja ennen kaikkea kuten tuossa tekstissäkin totesin, ei Konmari kaikille sovi tai ole tarpeen! Jos koti ja siellä oleva irtaimisto on sitä, mitä siltä toivoo ja omat kulutustottumukset kunnossa, niin sehän on hienoa eikä tarvetta suuremmille operaatioille ole. Minulle tämä kuitenkin tuli tarpeeseen ja siksi siitä halusin kirjoittaa blogissanikin :)
Ps. Totisesti toivon, etten tätä kerran vuodessa joudu toistamaan, se ei ole todellakaan tarkoitus :)
Suloistakin suloisemmat vauvan vaatteet <3! Nostan käden ylös, en ole lukenut tuota pientä vaaleanpunaista kirjaa :). Kovasti olen kyllä sitä aina suunnitellut hankkivani, ja sivistäväni itseäni. Järjestely on minusta kivaa ja nautin siitä suuresti, joten varmasti tuo kirja voisi olla kiva lisä. Anonyymin kommentissa on toki paljon perää, mutta vuodessa kyllä ehtii tulla paljon ylimääräistä tavaraa kotiinkin. Aina syynä ei ole edes se, että tavaran hankkisi itse. Meille ainakin tulee paljon kaikkea myös lahjoina sekä varsinkin mies saa työn kautta kaikenmaailman kummallisia liikelahjoja. Kaappiinhan ne tungetaan, koska en minä ainakaan halua heittää roskiin uutta tavaraa. Säilömään niitä en vuotta pidempään ala, vaan laitetaan sitten kerralla enemmän kierrätykseen. Ja lasten vaatteissa on pakko käydä vähintään vuoden välein läpi pieneksi käyneet. Kaikilla ei toki ole tarvetta mihinkään marituksiin, mutta hyvää se varmasti tekee monen kodissa.
VastaaPoistaVoi hurja, miten suloisia vaatteita, tällaiset vaihtikset onkin ihan parhaita:) En ole lukenut tuota Marie Kondon kirjaa, mutta ehkä olisi syytä:D Saiskohan kirjasta vinkkejä, miten oppisin laittamaan tavarat oikeille paikoilleen?:D Meillä on suuri talo, johon mahtuu myös paljon tavaraa. Pahin kaaos vallitsee kaapeissa ja komeroissa. Tavarat vain tulee sullottua sinne minne ne ylipäätään mahtuu, eli poissa silmistä, poissa mielestä. Pitäis saada se inspiraatio kaappien siivoukseen ja jotenkin kehittää järjestelykykyä:) Mutta jotain positiivistakin. Kerran pari vuoteen laitan kiertoon lasten pieneksi käyneitä vaatteita varaamalla kirppispöydän. Onhan siinä kyllä oma hommansa, mutta jos vähän näkee vaivaa vaatteiden siistimiseen ja laittaa hinnat kohdilleen, niin aika hyvin niistä pääsee eroon:)
VastaaPoistaSuloisia vaatteita olet pienelle ommellut! Tuollaiset vaihtarit on kivoja :) Minä olen aivan hurahtanut tuohon vaaleanpunaiseen kirjaan! Tavaroita läpi käydessä on oppinut paljon itsestään esim. pukeutumisesta. Konmarin viikkaus tyyli antoi ihan hurjasti lisää tilaa vaatteille. On myös uskomatonta kuinka paljon ihan silkkaa roskaa ihminen voi kaapeissaan säilöä! Ja avaamattomia kirjeitä, löysin jopa pankkitunnukset pankkiin missä en edes muistanut minulla olevan tiliä, tietenkin avaamattomassa kirjeessä. Olen pitänyt itseäni järjestyksen ihmisenä, mutta tämä mielikuva on kyllä romuttunut aivan täysin matkan varrella :D Kaikki raivatut tavarat olen lahjoittanut pois. Antamisen ilo on aivan mahtava <3 On ihana nähdä kuinka paljon iloa itselle turhat tavarat on antanut muille. Vielä on raivattavaa jäljellä, mutta pikku hiljaa mennään kohti visiota. Mies ei aina ole ihan ymmärtänyt raivaus intoani eikä ihan jokaista kohtaa visiossa :D Muutenkin lähipiirissäni ollaan hyvin tietoisia konmarista koska olen kertonut ilostani jokaiselle joka hetken on jaksanut kuunnella :)
VastaaPoistaVoi apua, mie en uskaltaisi varmaan lukea koko kirjaa :D Kyllä mielelläni järjestelen ja laitan itselle tarpeetonta kiertoon, mutta tiedän että mulla on ihan liikaa kaikkea sellaista mitä saatan muka dhkä vielä joskys rarvia. Eli toisinsanoen tarvitsen tuskin ikinä :D Ja ihania ompeluksia, varmasti on saaja tyytyväinen <3
VastaaPoista