Kuinka tehdään pienten lasten äiti onnelliseksi?
Päästetään se lähtemään yksin kaupungille, ilman aikarajoitteita. Annetaan ajaa yksin autolla musiikkia huudattaen ja laulaa täysillä mukana. Annetaan sen rauhassa upottaa kätensä palalaariin kangaskaupassa ja haaveilla uusista astioista sisustusosastolla. Suodaan pitkä tovi vaatekaupoissa pyörimiseen ja vaatteiden sovitteluun ilman, että joku avaa verhot kesken kaiken. Ei soitella perään, kun se kiertelee keskustaa lähes päämäärättömästi, koska kerrankin voi - kädet vapaina, itseensä keskittyen ja kiireettä. Annetaan sen ostaa mehubaarista törkeän hintainen smoothie, heittää aurinkolasit päähän ja käsilaukku olalle, ja kuljeskella muka-coolina ja -tyylikkäänä, tuntien itsensä ihan vain itseksi ilman äidinroolia.
Tai viedään lapset ulos. Mitä pidemmäksi ajaksi, sen parempi. Annetaan äidin ilman pieniä apukäsiä tehdä rästiin jääneitä koulutehtäviä tai kotitöitä, ommella tai lajitella kirppiskuormaa. Tai halutessaan jättää kaikki tehokkaat ja tarpeelliset hommat sikseen, maata sohvalla ja roikkua facebookissa. Tai lukea kirjaa, mitä ei ole vaan aiemmin ehtinyt aloittaa. Tai painaa päänsä tyynyyn ja torkahtaa. Ihan mitä äiti haluaa.
Tai mahdollistetaan vapaa-ilta ystävien kanssa. Vaikka edes muutama tunti ennen lasten nukkumaanlaittosirkusta. Annetaan sen syödä oma ruokansa lämpimänä ilman ruuan pilkkomisvelvoitteita, juoda ehkä siideri ja ostaa jopa jälkiruokakin. Erityisesti sen annetaan juoruta tyttökavereidensa kanssa. Vaihtaa kuulumisia, jakaa kokemuksia, yhdessä valittaa arkirumban raskautta ja päivitellä lasten uhmaikää, ja lopuksi muistaa sanoa, ettei niitä penskoja silti pois antaisi mistään hinnasta.
Vaikka todellakin rakastan lapsiani enemmän kuin mitään, niin on sanoinkuvaamattoman ihanaa ja niin tarpeellista päästä heistä hetkittäin eroon. Kasata itsensä ja ajatuksensa, nauttia vapaudesta ja elää hetki vain itselleen. Oikeastaan on hassua, kuinka vasta äitiyden myötä olen alkanut kaivata yksinolemista ja omaa rauhaa. Hassua siinä on se, että aiemmin en viihtynyt yhtään itsekseni, vaan kaivannut aina seuraa ympärilleni. Nyt hiljaisuus ja se, ettei kukaan tahdo minusta mitään hetkeen, tuntuu rentouttavalta, harvinaiselta herkulta. Tiedän, että muutaman vuoden päästä jo omaa aikaa on enemmän, usemman vuoden päästä vielä enemmän - jopa niin, että ehkä kaipaan näitä hulinoita. Mutta nyt on nyt, ja välillä pitää päästä pois, jotta voi taas palata.
Uskonpa, että ruudun toisella puolella on varmasti monia, jotka tietävät tarkkaan mistä kerron. Vai olenko ainut, joka kaihoaa omaa aikaa ja rauhaa?
.....
Laitanpa nyt kerralla kuvat itselleni tehdyistä reissuvaatteista. Kuvien laatu ei ikävä kyllä huimaa, kun mies nappasi ne kännykällä ohimennen silloin, kun kyseinen kolttu sattui päällä olemaan, mutta en raaski jättää niitä postaamattakaan. Lisäksi pari kuvaa matkakuumetta nostamaan :)
Tämä ruusumekko olisi ansainnut vähän enemmänkin palstatilaa ja kuvia, mutta kun onnistuneita otoksia ei ollut vaan löytynyt. Sain inspiraation Johannan tulppaanimekosta ja muokkasin omaa kaavaa pitkään hartaudella. Tykkään tuosta ruusukankaasta kovasti ja mekkokin on ihan kiva.
Noshin kidekuosi ihastutti minua ja jatkoin turkoosiin väriin tutustumista. Harmi vaan, etten millään tunne oloani kotoisaksi näin vaaleassa sinisessä, ihan sellainen kalsarifiilis. Mekon mallin koen kuitenkin onnistuneen ja selässäkin on nätti pisarahalkio, mutta arvatkaapa tuliko sitä kuvattua...
Sen sijaan Noshin harmaat sydämet ja niistä tehty ihan perusteeppari osui ja upposi. Niskasta avarrettu pääntie ja sivusaumojen rypytykset lisäävät vähän ilmettä.
Verson puodin Rauha-kangas päätyi suurista suunnitelmista huolimatta yksinkertaiseksi topiksi.
Just hyvä niin.
Toivottavasti loppuviikosta löytyy pieni hetki omaa aikaa just siulle ♥
Ihan hirmu nätisti sopii sulle molempien mekkojen mallit, ihanat!! ❤❤ Ja toi Rauha on kyl kaunis kangas. Moneen kertaan oon meinannut kaupoista napsuttaa, mutta aina jäänyt sitten kuitenkin tilaamatta.
VastaaPoistaOlen ihan samanlainen. Tarvitsen sitä ihan yksin oloa. Ennen olin tosi sosiaalinen, nyt tuntuu että mieluiten rentoudun ihan yksin. Toki välillä ystävien seura piristää ihan hirveäsi, mutta noin muuten.
Voi kiitos Johanna, kiitti siulle inspiksestä ♥! Noin miekin koen, että ystävien seura piristää kovasti, mutta sitä ihan yksinoloa kaipaa ja tarvitsee myös. Ja ennen en olisi millään halunnut itsekseni olla :D No aika aikaa kutakin ;)
PoistaTuosta alkutekstistä ja omasta ajasta. Niin tuttua, niin ihanaa, että melkein itkettää. Just noista asioistahan minäkin nautin ja just niitä aina silloin tällöin tarvin tämän äitinä olemisen vastapainoksi tai ehkä se nimen omaan kuuluu siihen äitinä olemiseen. Minä nautin, että saan olla aamulla hetken yksin, ennen kuin herätän lapset ja illalla hetken puuhastella (=istua netissä) hiljaisessa talossa, ennen kuin kömmin Ukkeliinin ja Onniliinin viereen. :)
VastaaPoistaNätit reissuvaatteet olet itsellesi ommellut. Sinun näköiset! Varmasti oli mahtava reissu! Me ei olla vielä käyty lasten kanssa Suomen rajojen ulkopuolella. Ehkä pitäisi... :)
Juuri noin, äitinä olemista pitää saada hetkittäin taukoja :) Sitten jaksaa taas olla läsnä eikä pinna kiristy niin herkästi. Kiitos Pikku Akka ♥ Vaikka reissaaminen näin pakettimatkallakin hetkittäin rankkaa lasten kanssa oli, jäi silti polte päästä matkaan toistekin :)
PoistaOih.. Mä en kestä miten ihania mekkoja jälleen, varsinkin tuo ruusumekko!😍
VastaaPoistaKiitos siulle Elina, ilo kuulla ♥
PoistaKivoja reissuvaatteita ja sopivasti kesäkin vasta edessä! =) Samanlaisia aatoksia täälläkin. Omaa aikaa vain on aika harvoin remontista - jonka loppua ei ihan heti näy - johtuen. Niihin pieniin hetkiin löytyy yleensä jokin homma jota tehdä eteenpäin, tärkeää sekin mutta joskus olisi kiva tehdä niitä omia juttujakin. Ja nyt pihahommat -pihan raivaus- vielä päälle... Mutta nyt täytyy kyllä kohta pitkästä aikaa löytää aikaa ompelullekin... Lapsille piirrettynä isompia kokoja niistä perushyvistä kaavoista ja kankaitakin jo katseltu valmiiksi. =)
VastaaPoistaSe muuten on parasta keväällä reissaamisessa, että tosiaan samat kelit (toivottavasti) odottaa vielä edessä :) Huh, kuulostaa kyllä härdelliltä, ei käy remonttielämä kateeksi. Kiitos Heidi ja tsemppiä ompeluihin ♥
PoistaIhanat kuvat ja maisemat siellä! Tulee niin kaukokaipuu... Vaatteetkin osui ja upposi meikäläiseen ja tuo turkoosi väri sopii mun mielestä sulle todella hyvin:)
VastaaPoistaMitä sitten tulee tuohon omaan aikaan niin se on juuri noin mitä kirjoitit. Meidän lapset alkaa olla jo isoja, nuorimmainenkin täyttää jo 12, mutta ei se yhtään vähennä sitä äidin läsnäolon tarvetta. Tänään onnistuinkin yllättämään itseni vapaapäivällä:) Menin normaaliin tapaan töihin aamulla ja yksi työkavereista tuli sanomaan, että työvuorolistassa mulla oli vapaa. Olin ihan että whaat?? Itse olin sen itselleni suunnitellut, mutta tällainen viikolle osuva vapaa on mulla niin harvinainen, että en sitä muistanut! Tässä sitten roikun koneella vaikka jotain muutakin voisi tehdä...
Hih, ihana tuollainen yllärivapaa :D Sehän se juuri on, että sitten kun sen vapaan saa, tulee ihan blackout, että mitä tekisi! Kiitos Satu, mukava kuulla :) !
PoistaIhana Hanna!! <3 Noi mekot on erityisen ihania, tulppaanimalli tosi kiva (mäkin taidan tarvita sellaisen..) ja mun silmään toi sinisen sävy sopii sulle tosi hyvin! Niin ja allekirjoitan kaiken mitä kirjoitit äidin omasta ajasta. Ja matkakuumeenkin (kohta rasitusvamma peukaloissa kun oon selannut matkajuttuja puhelimella..)!
VastaaPoistaKiitos Paulina ♥ Oi, mihinköhän ihanaan paikkaa te lähdette :)? Tulppaanimekko on miustakin kiva, mutta vähän arveluttaa tuo leikkauksen paikka. Vaatii ehkä pientä hiomista vielä :)
PoistaUpeasti sopii sulle tuo turkoosi väri - anna sille vielä mahdollisuus ;) Hienosti onnistuneita ompeluksia!
VastaaPoistaHmmm, pitää ehkä vielä sulatella tuota turkoosia, vaikka ei tuttu olekaan ;) Kiitos Katarimaria!
PoistaNappi kirjoitus, juuri näin! Aivan ihaia vaatteita! Ruusumekko ihan huippu :)
VastaaPoistaKiitos Noranda! Arvelinkin, että joku muukin kokee samaa rauhankaipuuta ;)
PoistaOsuit taas kerran ihan asian ytimeen! :) Minä nautin juuri nyt omasta ajasta. Mies lähti isompien kanssa siskolleen talkoilemaan ja mulle jäi vain kaksi nuorimmaista kotiin. (Jotka nukahtaa illalla aikaisin..) Sain ommeltua rauhassa ja blogikierroksellekin ehdin ihan ajoissa.. :) En yhtään siivonnut, tiskitkin odottaa aamua tiskipöydällä. Esipesussa olleet kankaat sentään hain koneesta kuivumaan.. Olo on vain sen verran kipeä, että nukkumaan taidan seuraavaksi suunnata. Tämä oli kyllä niin tarpeen! :)
VastaaPoistaIhania vaatteita olet ommellut! Ruusumekko on aivan ihana ja tuo turkoosi! < 3
Ohhoh, ihan luksusaikaa :) Toivottavasti olo on helpottanut ja ompelutkin onnistuivat! Kiitos Raisa ♥
PoistaTotta joka sana! Itse viihdyin kyllä itsekseni ennen lapsiakin jo, mutta lasten jälkeen sitä aikaa vasta oppi arvostamaan. Mulle on kyllä edelleen vähän vaikea päästä omaan aikaan sisälle, vaikka sitä kaipaan enkä sinänsä huolehdi, ettei lapset pärjäisi isän tai jonkun muun hoitajan kanssa, mutta ajan rajallisuus saa helposti suoritusvaihteen päälle siihen omaan aikaankin.
VastaaPoistaTotta! Siis tuo suoritusvaihe. Miulla nuo hetket on olleet tähän asti niin lyhyitä että aina tulee kiire, kun tahtoisi tehdä vähän kaikkea. Odotan sitä, että pieninkin vähän kasvaa, niin lähetän lapset ja miehen mummilaan :D Kiitos Naurispelto :) !
PoistaYmmärrän paremmin kuin hyvin! Yksin, ilman kenenkään vaateita, kysymyksiä tai jorinoita. Voi että kuinka sitä välillä kaipaakaan ilmaa ja tilaa ynpärilleen! Itse oon aina ollut sellainen että vaikka olen sosiaalinen, tykkään olla yksin. Nykyisin sitten kun siihen on huonot mahkut, alkaa välillä pinna kiristymään todella. Mut sehän ei aina edes vaadi kyl paljoa. Tänään tytön nukkuessa vaunuissa kävelin luonnossa ja keräsin kukkia. Tutkin horttia ja vaan kävelin. Sekin riitti ja oli ihan taivaallista.
VastaaPoistaMut siis ihania vaatteita ja kankaita! Kaikki sopii sulle tosi nätisti. Ihana kuva tuo missä seisotte kauniin vihreäb oven edessä ja sulla on kide-mekko. Varmasti oli ihana ja virkistävä loma. :)
Nimenomaan noin! Mie huomaan kaipaavani sitä hiljaisuutta myös. En jaksa edes musiikkia itsekseni aina kuunnella, kun tuntuu, että jotain mekkalaa on muuten aina. Kiva, että osaat nauttia hetkistä niiden tullessa :) Silloin kun oikein kiristää, niin tekee kyllä hyvää lähteä vaikka koirien kanssa lenkille ja kävellä rivakasti, ilman kolmevuotiaan hidastelua ;) Kiitos Sanna ♥
PoistaAllekirjoitan kirjoituksesti yksinolonkaipuusta. Olen saanut viettää omaa aikaa koko viikonlopun, siihen tosin kuului ystävien näkemistä ja villiä bailaamista, mutta myös sitä ihanaa hiljaisessa talossa yksin olemista. (Kirjoitinkin viikonlopustani juuri omaan blogiini.) Sitä jaksaa taas paremmin olla käytettävissä, kun on saanut nauttia ajasta ilman ketään toista. Kauniit mekot ja ihanat maisemat!
VastaaPoistaKävinkin lukemassa postauksesi, ihan huippuvkl kuulostaa olleen! Miekin koen, että sen oman rauhan jälkeen jaksaa olla taas lasten kanssa ihan eri tavalla :) Kiitos Pingale ♥
PoistaKauniita vaatteita olet ommellut ja samaa mieltä kuin moni muu, kyllä se turkoosi kauniisti sopii siulle :)
VastaaPoistaJa totta tuo oman ajan tarve. Oma aika onkin nyt viime syksyn jälkeen saanut ihan uuden muodon, kun meillä se nykyään näyttää tarkoittavan sitä että olen kahden vauvan kanssa ja esikoinen on jossain.. No onneksi olen vielä aika vahvasti vauvakuplassa, mutta kyllä vaan välillä on olo, että saisipa joskus olla hetken ihan yksin kotona. Onneksi sekin aika on vielä edessä ja nyt toisen lapsen kohdalla onkin jo helpompaa nähdä se vauva-ajan lyhyys.
Oi ihana vauvakupla! Silloin kun meidän vuosikaskin oli ihan pieni, niin sehän meni ihan siinä "sivussa" ja hänen kanssaan kaksinolo oli varsin rauhaisaa, kun päikkäreitäkin oli monet. Nyt kun tuokin on vilkas taapero, niin huh ;) Vauva-ajan lyhyydestä ei voi olla kuin samaa mieltä, se on hujaus vaan ♥ Kiitos Emilia!
PoistaSun matkavaatteet näyttää tosi hyvältä! Turkoosi sopii sulle. Mutta se on kyllä totta ettei vieraassa värissä meinaa millään viihtyä, sanoi muut mitä tahansa :). Tuttua on tuo yksinolon kaipuu! Meillä sitä on loppujen lopuksi todella harvoin tarjolla, kun mies on viikot muualla. Mutta otan kyllä kaiken ilon irti niistä hetkistä, kun ipana on kavereidensa luona. Ehdotan jopa välillä, että haluaisitko mennä jonkun luo leikkimään :D. Siinä mielessä on jo helpompaa, kun lapsi on noin iso, mutta kyllä niitä kysymyksiä ja mukana roikkumista riittää vielä.
VastaaPoistaKiitos Hanna! Voi apua, mie olisin ihan hermo riekaleina, jos mies olisi viikot poissa :p Mutta kyllähän kaikkeen tottuu, kun pakko on. Toisaalta ihanaa, kun joku tarvitsee ja tahtoo olla seurassa, mutta välillä tarvitsee tilaa hengittää :)
PoistaIhania mekkosia! Tulppaanihame sopii sullekin toosi hyvin! :) Ja sä sait Rauhan jo tehtyä, mulla se oottaa yhä...sekä aikaa että inspistä :D
VastaaPoistaJa joo, todella tiedän oman rauhan tarpeen ainakin toisinaan! Ni ja ps. ei oo kalsareita nähnytkään tuo kidemekko :D
PoistaKiitos Eilen tein :) Kiva kuulla, niin kehut kuin vertaistuki ♥
PoistaIhania ompeluksia ja maisematkin on kohdillaan :) Ja on kyllä hyvinkin tuttu tunne :D Nyt on vielä arjen päälle talon maalausta, pihan laittoa ja autotallin rakennusta niin tuntuu ettei sitä omaa aikaa juuri irtoa, ehkä juuri sen verran että käy suihkussa :D
VastaaPoistaOhhoh, no ei ole tekemisen puutetta teilläkään :D Kiitos Aino-Maria! Toivottavasti jossain kohtaa ehdit pikkuisen ommellakin ;)
PoistaKauniita lomavaatteita :) Etenkin tuo harmaa ruusu, tykkään!
VastaaPoistaHienoja lomakuvia, tässähän alkaa oikein matkakuume nousta:) Tosi kauniita ja mukavia matkavaatteita, erityisesti tuohon harmaaseen ruusumekkoon tykästyin. Kaunis kangas ja kiva malli. Sitä omaa aikaa ja rauhaa todellakin kaipaa välillä. Kiireisessä lapsiperheen arjessa sitä vain ei usein saa järjestymään, mutta kyllä niistä pienistäkin hetkistä osaa ottaa sitten ilon irti:) Tai sit se aikaa menee hohhaillessa, että mitähän sitä tekis..:D
VastaaPoistaKyllä oli osuva kirjoitus yksinolosta. Voin samaistua koko tekstiin. :) Ihania vaatteita myös jälleen kerran!
VastaaPoista