Olen tässä parin vuoden aikana huomannut ompeluharrastukseen liittyvän jokusen harhaluulon. Jutut liittyvät muun muassa rahan säästöön ( ei tod säästä, jos uusista kankaista tekee), ihan pikaisesti sujuviin takin vetoketjun vaihtamisiin (ainakaan minulla ei suju pikaisesti, nopeammin teen melkein uuden takin) tai siihen, että ompelu olisi rakettitiedettä ( ei ole! Jos minä opin, niin opit sinäkin ). Yksi harhaluulo minkä mielelläni soisin todeksi, on se, että itse tekemällä saa aina sopivaa ja mieleistä. Täten tunnustan, että ainakin tässä osoitteessa lemppareiden sekaan mahtuu monta hutia. Jaa miksikö? Kerronpa muutaman syyn, mitkä omalla kohdallani välillä osuvat kohdalle.
1) Koko on liian iso tai pieni
Tämä on aika perus. Onneksi isosta saa yleensä pienemmän kaventelemalla tai muotolaskoksilla, etenkin, jos liiat saa leikeltyä pois sivusaumoista. Ahtaasta ei kuitenkaan väljempää saa, eikä nakinkuoriefekti pue ketään (
klik). Usein on helpompaa ommella vaate valmiiksi sellaisenaan ja tarjota eteenpäin jollekin, kuin purkaa (tietenkin saumurilla) valmiiksi ommeltu ja yksityiskohdin huoliteltu vaate atomeiksi ja aloittaa alusta.
2) Kaava on vääränmallinen
Itselläni tuo edellä mainittu pulma liittyy yleensä tähän kohtaan
(klik). Kun etukappaleen poikkisauma jää rintojen päälle, voin nakata tekeleen samantien kirppiskasaan. Juuri tämän riskin takia olen tykästynyt suosimaan omia luottokaavojani ja kuosittelemaan niitä tarpeen mukaan. Tarkoilla mittauksilla pystyy ongelmia ehkäisemään jonkin verran, mutta esim. selän pituutta tai hartioiden leveyttä on ilman kaveria hankala saada tarkasti. Toisaalta kaava voi olla kooltaan oikea, mutta malli vain kertakaikkisen väärä omalle kropalle, eikä sitä voinut aavistaa pelkän mallikuvan perusteella. Uusien kaavojen kokeiluun ei siis kannata uhrata ihan sitä lempparikangasaarretta, sillä epäsopivuuden riski on aina olemassa. Testikappaleen ompelu olisi suotavaa, mutta yleensä jää tekemättä.
3) Kangas ei ole tarkoituksenmukainen
Esimerkkinä voin kertoa siksak-kuvioisesta paidastani
(klik), josta tykkäsin hurjasti - kunnes parin käytön jälkeen kangas nyppyyntyi ja tummui kainaloista täysin käyttökelvottomaksi tai hupparistani, joka imee itseensä kaiken maailman pölyn ja roskan. Niinkin on käynyt, että kangas onkin liian joustamaton valittuun kaavaan, josta seuraa kohta 1. Joskus taas ihanan näköinen kangas voi vaatteena päällä ollessaan paljastua hiostavaksi, kutittavaksi tai supersähköiseksi, jolloin se todennäköisesti jää pitämättä. Materiaalien tuntemus helpottaa jonkin verran, mutta etenkin näin nettikaupan kulta-aikana on vaikea tietää kankaan todellista laatua pääsemättä sitä ennen tilausta hipelöimään.
4) Kuosi ei lopulta miellytäkään
Koska nainen saa tunnetusti muuttaa mieltään, voi näinkin käydä. Miulla ainakin käy. Etenkin ompeluideni alkuaikoina rakastin retrohtavia kuoseja, ja nyt niitä katsellessani ihmettelen, mitä tuolloin oikein ajattelin! Maku muuttuu ajan mittaan, eikä aiemmin ihana enää houkutakaan myöhemmin. Itse haksahdin monta kertaa siihen, että joku kuosi oli mielestäni "pakkosaadaherkku" ja ompelin siitä tajuamatta, ettei se vaatteena toimi minulla. Näin on käynyt esimerkiksi iki-ihanan Paratiisin puutarhan kanssa; rakastan kuosia, olen tilannut ja ommellut siitä monessa värissä, mutta jättänyt ne koristamaan vain vaatekaappia
(klik). Koska se ei vain näytä minulta.
5) Väri on väärä
Liittyy tavallaan edelliseen, mutta saattaa lipsahtaa myös yksiväristen kohdalla. Se, että pitää jostakin väristä, ei takaa sen sopivuutta omaan ihon- tai hiustensävyyn. Hyvä väri tuo säihkettä silmiin ja heleyttä kasvoille, joten värillä on todella väliä! (Sanoo hän, joka vannoo aina raikkaan mustan nimeen...) Väri voi toisaalta olla epäsopiva muihin vaatteisiin yhdistämisen suhteen ja jää siksi pölyttymään
(klik).
6) Vaate ei vaan tunnu omalta
Tämä on ehkä se itselläni yleisin . Vaikka malli, väri, koko, kuosi, kaikki olisi sinänsä ok, jokin tökkää ja puolen vuoden päästä löydät vaatteen, jota et käyttänyt kertaakaan (
klik). Ihan kiva ei vaan riitä! Mystinen juttu.
Hutiompeluiden määrä kohdallani on onneksi laskusuunnassa ompelutaidon ja kuosittelun ymmärryksen lisääntyessä vähitellen, oman tyylin vahvistuessa ja harkitsemattomien kangasostosten vähentyessä. Hutien suhteen onni onnettomuudessa on kuitenkin se, että yleensä vaate on varsin käypäinen huolimatta siitä, että itse en sitä tahdo pitää. Näin ollen kaikille vaatteille on uusi käyttäjä löytynyt lähipiiristä tai Ommeltujen vaatteiden kirppiksen kautta, ja hyvä niin. Ei ne hukkaan ole siis menneet.
Kerrohan millaisia huteja Sinulle tulee vai ovatko kaikki työsi hittejä jo syntyessään? Tai huomaatko samoja probleemoja ostovaatteiden kanssa, tuleeko niissä koskaan ohilyöntejä?
........
Metsolan Indus ihastutti minua kovasti, mutta näyttävän kuosin takia jouduin tovin miettimään, mitä siitä tekisin. Tästä en hutia halunnut (vaikka tiedostan riskin kohdassa 4), joten mielessä oli jotain yksinkertaista, jotain mukavaa, jotain monikäyttöistä. No tietenkin laatikkopaita! Koska ihan suoralla mallilla tehtynä kaava ei minulla toimi, lisäsin helmaan napakan kaitaleen. Kaava on sama kuin
aiemmassa pilkullisessa paidassani, ja koska se silloin herätti kiinnostusta, laitan kaavasta kuvan mittoineen ja muokkausvinkkejä. Josko siitä iloa jollekin on, tämä on helppo vaate aloittelijankin tehdä!
.
Kaavan saa helposti muokattua omasta peruspaitakaavasta. Kädentieltä olkalinjaa pidennetään reilusti olkapään yli ja korotetaan kainalosta (voi apua, kun on termit hukassa, mutta kuva kertokoon enemmän). Sivusaumaa suoristetaan väljyyden aikaansaamiseksi ja tarvittaessa leveyttä voi lisätä myös hiukan keskietua siirtämällä. Etu- ja takakappale ovat keskenään samanlaiset, leikatessa saatan avartaa etukappaletta enemmän tai korottaa takakappaleen pääntietä. Myös venepääntie on helppo tehdä tällaiseen (korota pääntietä ja lyhennä olkasaumaan pääntien reunasta).
Hihan leikkaan aina taitteelta siten, että ulkoreuna on on hieman viisto. Esim. omassa paidassani kädentien leveys on 14 cm (ympärys siis 28 cm), jolloin hihan yläreunan leveys on tuo 14 cm ja alareuna 13 cm. Pituutta voi laittaa oman maun mukaan.
Koska tykkään siitä, että paita istuu napakasti lantiolta, lisään helmaan leveän kaitaleen, jota varten ei kaavaa tarvita. Omaani varten leikkasin noin 80 cm pitkän ja 24 cm korkean suorakaiteen, jonka ompelin renkaaksi ja taitoin kahtia korkeussuunnassa. Pituus riippuu kankaan joustavuudesta ja siitä, kuinka tiukan helmasta tahdot. Valmis kaitale on siis noin 12 cm korkea, kun se on ommeltu paidan helmaan kiinni.
Ompelukin on helppoa: 1) Etu- ja takakappaleet yhteen olkasaumoista, 2) sivusaumat, 3) hihat renkaaksi (eli pitkät sivut yhteen) 4) hihat kädentielle (hihan sauma kohdistetaan paidan sivusaumaan 5) pääntien, hihansuiden ( ja helman) huolittelu joko kääntäen, kanttaamalla tai esim. kaksinkertaisella resorilla 6) helmakaitaleen ompelu renkaaksi (lyhyet päädyt oikeat puolet vastakkain) ja kaksinkertaisena (nurjat puolet vastakkain) ompelu paidan helmaan.
Kuvassa mitat ovat omiani, joten suhteuta ne siis omaan kokoosi. Ja kysy toki, jos kysyttävää tulee :)
Tällä ompeluksella osallistun Hommahuoneen maaliskuun värihaasteeseen, jossa teemana ovat mustavalkoisuus ja vastavärit.
Hilpeyttä ja hyvää mieltä ensi viikolle, muisk ♥
