Ihana!!!!

Ompa ihana kangas ja tunika ylipäätään! <3 Minun ompelijan itsetuntoni on vielä ihan alkutekijöissään ja samaan aikaan katson kateellisena muiden tekemiä upeita juttuja, mutta olen kuitenkin ylpeä omista onnistumisistani. :)

ps. Bloglovinin linkki sivupalkissasi ei toimi. :)

Tosi ihana!! ❤❤
Mä olen huomannut tuota myös, että vertaan herkästi itseäni muihin. Mutta aidosti myös muita ihailen samalla. Kriittisyys omia töitä kohtaan on kasvanut: heti harmittaa, jos esim. jossain saumassa on suttua. Jotenkin sitä kuvittelee, että muiden saumat on aina suorassa, nätit ja kaikki täysin viimeisteltyä myös nurjalta. Ahaa-elämyksen koin, kun kysyin yhdestä saumasutusta, että onko "liian paha". Moni vastasi että höpö höpö, kuka nurjalle katselee. Eli niin vaan minä itse asetan itselleni ne suurimmat vaateet!

Mukavan näköinen vaate :)

Itsetunto ompelijana vaihtelee kovasti. Välillä tulee ihailtua omilla lapsilla päällä olevia vaatteita, että osasinpas tehdä siistin ja on kiva kuulla kehuja, mutta sitten välillä sitten "huoh". Jälkimmäiseen liittyy vahvasti se, että ompeluaikani on varsin rajallista, joten ärsyttää, jos ehtii tauon aikana unohtaa jonkun taidon ja opettelemaan sitä sitten ei nyt ihan alusta, mutta kuitenkin. Vaatimustaso on tosiaan noussut omassa päässä, puran herkemmin kuin alussa ja vaadin nurjaltakin puolelta enemmän. Yksityiskohtanälkä on myös kasvanut. Peruspaita tai -housut kestää varmaan kauemmin ommella kuin alussa, koska innostun alkuajatuksista huolimatta laittamaan niihin aina vähintäänkin jotain tikkauksia tai taskuja :D Hieman vaativampiakin kaavoja kokeilen, mutta kuten sinulla, niin ajanpuute vähän lannistaa kokeiluja ("kokeilen tätä sitten, kun minulla on useampi tunti aikaa", "olen pirteämpi" jne.).

Koneet mulla kyllä osaa lannistaa itsetuntoa, jos ja kun ne tekevät tenän juuri, kun olisi ompeluaikaa, esim. nyt ;)

Onpa kaunis tunika! Ja kiva että ohjeesta oli apua, teitkö taskut lörpöiksi? :) Harmi kun en ehtinyt itse tuota kangasta saamaan vaan jahkasin kunnes se oli loppu =/ On kyllä huimaa huomata kehittyneensä ja minulla tämä tapahtui ihan muutamassa kuukaudessa! Ompelin alkuhuumassa niin paljon (lähes pakonomaisesti :D), että kehitystä tuli todella nopeasti. Ja itse kun välillä myyn omatekemiä niin onpa ihana saada ostajilta hyvää palautetta :) Moni on sanonut, että vaatteet on saaneet kehuja muilta ja työnjälkeä on kehuttu. Että ei tarvitse olla ammattilainen tai omistaa ammattilaisten välineitä kun on huolellinen ja tarkka, sillä pääsee jo pitkälle :) Ja todellakin olet vähintäänkin keskitasoa harrastelijoiden joukossa! <3

Ihana tunika! Millä kaavalla olet sen tehnyt? Olisi suunnitteilla tuontyyppinen itsellekin... =)

Kaunis tunika! Kivan näköiset nuo taskut, en ole itse vielä ainakaan kokeillut..
Ompelijan itsetuntoni on usein hyvä. Hetkellisesti se nousee huimasti varsinkin asiakkaiden tyytyväiseltä palautteesta tai tuntemattomien kehuista. Epäonnistuessa se tietenkin saattaa hetkellisesti laskea. Minusta uuden oppiminen on parasta ompelusssa, aina riittää uutta opeteltavaa sen sijaan aikaa ei minullakaan tunnu olevan riittävästi :) Kehityksen näkee muuten parhaiten vanhoja kuvia selaamalla.

Hyvältä näyttää, mukava ja samalla tyylikäs vaate :)

Ihana huppari, tosi kivat taskut! :) Olipa mukava lukea tekstiäsi ja pysähtyä itsekin miettimään. Kyllähän sitä aika kriittinen omia tekeleitään kohtaan on, vaikka sitä kehitystäkin on tapahtunut. Joskus tuntuu olevan kausia, ettei oikein mikään ota onnistuakseen ja kyllähän se latistaa itsetuntoa. Onneksi niitä onnistumisen kokemuksia on kuitenkin enemmän ja itsetuntokin kasvaa. Joitakin kaavoja jätän edelleen jonnekin hamaan tulevaisuuteen kokeiltaviksi, koska ompeluaika on niin minimaalista eikä useinkaan houkuta sitä pientä hetkeä käyttää ohjeiden tulkitsemiseen.. Mulle käy usein niin, että aluksi en ymmärrä ohjeesta yhtään mitään ,mutta se kyllä aukenee sitä mukaa kun sen mukaan teen.. Ja ompelija-kälystäni on monesti ollut apua silloin ,kun ohje ei oikein aukenekaan.. Kaikenlaiset taskut muuten kuuluu tällä hetkellä tuohon hamassa tulevaisuudessa-kategoriaan.. :)

Ihan mielettämän ihana ja upea tunika <3 Tuommoista minäkin tykkäisin käyttää... Pitäisköhän sitä joskus ommella itsellekin jotain :D

Tää tunika on kyllä niin hieno <3 mäki haluun :D <3

Ihana huppari, riittävän musta! <3
Sinä olet kyllä taitava. Itsellä on vähän samanlainen ompelijan kaari. Alussa tuli valittua helppoja kaavoja, jotka varmuudella osasi tehdä. Askel askeleelta vaikeampaan. Itsellänikään ei enää se helppous ole kaavavalinnan kriteerinä, vaan juurikin se, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Toisaalta välillä on kyllä mukava ommella ihan peruspaitoja ja saimeja ilman mitään jippoja. Työn lopputuloksen pitää nykyään näyttää priimalta, että kehtaa sanoa tehneensä sen itse. :) Oman työn arvostaminen on tärkeää!

Tunnistan tuon aaltoliikkeen. Taitojen karttuessa myös oma vaatimustaso kasvaa. Ja ompelu on minusta muutenkin semmosta vahvasti omaan mielentilaan kytköksissä. Välillä sitä tuntee itsensä ihan ateljee-ompelijaksi ja tuosta vain kaikki sujuu hyvällä varmuudella. Toisinaan taas tuntee itsensä ihan aloittelijaksi ja mikään ei onnistu. Minustakin oot kehittynyt huimasti. Taitava joustavien ompelija olet. Ehkä jossain kohtaa haastat itsesi ompelemaan joustamattomista? :) kivan hupparitunikan oot tehnyt. Tuo taskumalli on kiva. Ja ihanat kuvatkin. Rakennus ja tukka sävy sävyyn. :)

Heh, just pari iltaa sitten oikein kiinnitin huomiota isomman lapsen päällä olevaan teeppariin, joka toimittaa yöpaidan virkaa just laatunsa vuoksi. Tein sen siis parisen vuotta sitten, oli eka tekemäni paita. Kiinnitin siis huomiota siihen, että ei ole tajunnutkaan miten ne omat taidot on kehittyneet kun se on niin pikkuhiljaa käynyt, huomaamatta. Se teeppari on nimittäin ihan ruokoton, kanttaukset varsinkin! Että on sitä jotain oppinut. Kauniin vaatteen oot ommellut! :)

Ihana huppari ja sopii sinulle ihan loistavasti!

Pohdiskelusi kuulosti hyvin tutulta. Itsellä ehkä vähän sama tilanne menossa: enää eivät haasteet pelota, ainoastaan krooninen aikapulaan estää niihin tarttumista. Ja siksi tulee tehtyä paljon helppoja perusvaatteita. Bloggaaminen jää vielä heikommalle, ei ole aikaa kuvata eikä käsitellä kuvia. Sen olenkin suosiolla jättänyt toistaiseksi arkisto-tasolle: kunhan nyt osa ompeluista tulee tallennettua johonkin :).

Mä en jotenkin ensin syttynyt tälle kankaalle ollenkaan, mut vähänkö sopii hyvin tähän hupparitunika-asiaan :) sairaan hieno!
Tää ompelijan itsetunto juttu on kyllä
Itelle ainakin tosi hankala asia. Kyllä sitä osaa olla ylpeäkin omista ompeluksistaan ja ei hävetä laittaa niitä päälle, mutta selkeesti joku alemmuuskompleksi löytyy, kun aina tulee vähäteltyä omia töitään.. :( ja uskoo, että kuitenkin kaikilla muilla on hienompia ja siistimpiä ja näistä mun töistä näkee varmaan kaikki virheet (joita ei siis välttämättä työssä edes ole)... Pitäisi ehkä muistaa olla itselleen armollisempi. Mutta tää on kuitenkin rakas harrastus, eikä sillekään mitään voi, että mitä enemmän ompelee, niin sitä enemmän haluaisi kehittyä! :) ehkä sen kehityksen myötä se alemmuudentunnekin vois alkaa hälvenemään...

Ihana huppari, sinä olet näissä niin mestari! Muistan aina, kun ensimmäisiä kertoja vierailin sun blogissa. Luulin, että olit tosi pitkään jo ommellut ja hämmästyin sitten, kun selvisi, että harrastus olikin niin tuore :). Olet oikeasti näissä joustavissa tosi taitava! Ihaillen olen myös aina katsonut sun kuosivalintoja ja erilaisia yhdistelmiä niistä, sitä en osaa kunnolla vieläkään :D. Minä en ennen blogia ollut juuri mitään ommellut joustavista kankaista ja se oli aika pelottavaa, kun ekaa kertaa sellaista kunnolla alkoi työstämään :D. Vaikka mulla on alan koulutus, niin olen todella vähän joustavia käyttänyt. Ompelijan itsetunto kyllä aina kokee kolauksia. Mulla kriittisyyttä lisää se, että tiedän miten pitäisi tehdä, mutta aina en jaksa näpertää kaikkea viimeisen päälle. Ja ompelen kuitenkin aika perusvaatetta ja tavaraa, joten monesti meinaa tulla niitä huonon itsetunnon kohtia toisten upeuksia ihaillessa. Sitten muistan, että tämä on se, mitä tarvitsen ja niitä vaatteita tulee käytettyä tosi paljon. Jokaisella ompelijalla on varmasti aina mahdollisuudet kehittyä paremmaksi ja ajan kanssa sitä tapahtuu. Muistaisi vaan aina olla ylpeä siitä, mitä jo osaa. Ja armollinen itselleen. Kriittisyydessä omia töitä kohtaan on aina kaksi puolta, joko se lamauttaa tai sitten se saa tekemään entistä parempaa työtä. Kukaan ei ole seppä syntyessään, toki toisilla on lahjoja enemmän ja homma ehkä sujuu helpommin, mutta moni on lähtenyt nollasta ja kaikkien on kuitenkin opeteltava aina jotain. Hyvä kirjoitus Hannariina <3!

Mukavia pohdiskeluja mielenkiintoisesta aiheesta:) Kässäharrastuksessa ehkä parasta on se, että voi kehittyä koko ajan, ja rajattomat mahdollisuudet kokeilla eri juttuja. Taitojen karttuessa sitä huomaamatta aina vähän nostaa vaatimustasoa, mutta joskus käy sitten niin, että on ottanut turhankin vaativan homman, ja lannistuu kun ei sitten onnistunutkaan..mutta on se toisinkin päin, kun saa jonkin vaativan homman tehty, nostaa se kummasti itsetuntoa ja tuo iloa ja riemua onnistumisesta. Kuten muutkin tuossa kommentoivat, olet kyllä mestari näissä joustavissa, toinen toistaan upeampia ompeluita ja ihailen värien käyttöäsi:) Niin kaunis tämäkin tunika!