Vaipanvaihtoa, pyykinpesua, pukemista, riisumista, satamiljoona kertaa kakkapyllyn pesua. Vastauksen etsimistä ikuisuuskysymykseen: "Mitä tänään syötäisiin?" Jauhelihakastiketta, kanawokkia, makaronilaatikkoa, kasvisten höyryttelyä, sekoittamista ja paistamista. Koirien lenkitystä, kaupassa käynti, ehtisiköhän kirjastoonkin. Miehen harrastukset, omat harrastukset. Koulupäivät ja tehtävät. Illtapalat, -sadut, - pesut ja operaatio Nukutus.
Perhearki rytmittyy hyvin pitkälti rutiinien ja toiston avulla, ja täyttyy asioista mitä pitää tehdä ja hoitaa. Ruuhkavuodet sanana aiheuttaa väristyksiä ja antaa mielikuvan uupuneesta äidistä, joka rientää tukka putkella paikasta toiseen painavat silmäpussit lepattaen, ja jossain määrin on pakko tunnustaa määritelmän sopivan itseeni loistavasti. Ja jestas sentään, meidän arjessa ei vielä edes ole kiireisiä päiväkotiin juoksemisia tai lyhyeksi jääviä iltoja. Huhhuh, hengästyttää jo valmiiksi. Illalla voisi olla ihana hautautua sohvannurkkaan kirjan kanssa, mutta eihän sitä malta!
Säännöllisin väliajoin minulta kysytään, että miksi ihmeessä ompelen - eihän minun tarvitsisi tehdä vaatteita itse. Kun voisi nauttia vapaa-ajasta ja vain olla. Jotenkin se hämmentää. Juu ei tarvitse, mutta haluan. Ompelu on harrastus, ei pakottava kotityö tai velvollisuus, vaikka se ehkä etenkin vanhemman sukupolven silmissä sitä on ollut. Itselleni se kuitenkin on juuri sitä vapaa-aikaa, mahdollisuus arjen keskellä heittäytyä flown valtaan, tehdä jotain mitä oikeasti tahdon tehdä vain tekemisen ilosta, ei siksi, että olisi pakko. Ja toki suorittamaan taipuvainen luonteeni nauttii aikaansaamisen tunteesta, sillä kukapa ei omaa kättensä jälkeä tahtoisi ihailla. Eihän se aina putkeen mene, ja armas mieheni kehtaakin silloin kyseenalaistaa sen, aiheuttaako tämä harrastamiseni enemmän harmaita hiuksia kuin iloa. Ja silti, satunnaisesta ratkojan ja kirosanojen viuhumisesta huolimatta, ompelu on juuri se ajanviete, jonka pariin tahdon karata, jos tunti tai pari ikiomaan käyttööni jää.
Viime aikoina ompelukone ja ompelija sen takana ovat joutuneet pähkäilemään kaikenmaailman kikkailujen ja taskujen askartelun kanssa, ja enemmän kuin tarpeeseen tuli täysin aivoton surruuttelu ja valmista vartissa- ompelu. Legginssejä siis, mitäpä muutakaan!
Jos maailma olisi täydellinen, ei kolmekymppisen naisihmisen tarvitsisi ikinä laittaa päälleen housuja, vaan legginssit olisivat aina edustuskelpoinen vaate. Vanhemmiten muutun näköjään villimmäksi, sillä vaatekaappiin ovat ilmestyneet muutamat kuvioleggarit iänikuisten mustien lisäksi. Ruusukangas Pehemiän silkkisen sileää joustocollaria ja sulat Metsolan napakkaa trikoota. Ei puutu muuta kuin lisää mustia yläosia.
Huomenna lähden ulkoiluttamaan legginssejäni ihan tuonne isolle kirkolle, kun extempore päätin ratkaista ompelutilan puutteen ja sen, että ruokapöytään ei mahtunut koko perhe syömään. Ikeaan käy siis tie, lähempää ei sopivaa settiä löydy. Pysykäähän kuulolla, niin kerron, mihin tilaihmeeseen tässä pikkukolmiossa päädyttiin! (Ja jos olet Vantaalla huomenissa, niin tule moikkaamaan :) )
Iloa ja inspiraatiota viikonloppuunne ♥
Ps. Parhaimmat vinkit arjen pyörittämiseen ja ylimääräisen ajan taikomiseen saa jakaa nyt! Onko muiden perheissä hulinaa?
No hulinaa riittää täälläkin! Perhearki vaikka kotona olenkin ja remonttia tehdään hamaan tulevaisuuteen... Niinhän se on, ei ole pakko tehdä itse mutta kun se on niin mukavaa.=) Sekä ompelu että kutominen. Mkä sen mukavampaa kuin pukea lapsia itsetehtyihin vaatteisiin! Hulluimmalta ompelemattomien silmissä näyttää ehkä kierrätysompelu, itse saa siitä lähes kaksinkertaisen nautinnon. =)
VastaaPoistaIhan totta! Ompelussa on niin monta plussaa sen tekemisen ilon lisäksi, että kannattaa ehdottomasti :) Saa nähdä kuinka näistä hulinoista selvitään sitten töihin palatessa, eiköhän sekin ole tottumiskysymys :) Kiitos Heidi!
PoistaKuulostaa ihan omilta ajatuksilta tuo sinun tekstisi. Itse ainakin huomaan, että mitä pidempään mene ompelematta, sen kireämmäksi muutun. Ja vastaavasti stressitaso laskee roimasti, kun pääsee kunnolla surruttelemaan. Niistä muista kotihommista voikin sitten vähän joustaa...;) Ihanat leggarit olet ommellut.
VastaaPoistaOmpelun on kyllä jotenkin vapauttavaa, etenkin tällaisten saumurilla suristeltujen :) Kiitos Kirsi, mukava kuulla, että teksti osui kohdalleen ♥
PoistaIhanat leggarit ♥ Ja kyllä se ompelu vain on parasta terapiaa (:
VastaaPoistaKiitos Julia, samaa mieltä :D
PoistaJo on makiat leggarit! Mää aloin lipsua kans kalsarin käyttäjäksi kun pyöreitä tuli täyteen, mutta syystä tai toisesta se ei pitkään kestäny ja nyt menee rajaa hipoen vain farkkujäljitelmät. Kateellisena sitte kattelen muitten hienoja kalsareita, nuo ruusut etenkin on huiput!
VastaaPoistaHeh, kalsaritpa hyvinkin :D Kiitos Villakiana!
PoistaUpeat legginsit! Minulla on kauhea kiire ilman lapsiperhe arkeakin. Rehellisesti sanottuna minun on vaikea ymmärtää miten perheen äideillä edes voi riittää aika ompeluun. Sinäkin opiskelet, hoidat lapset ja ompelet upeita vaatteita ym. Se on todella ihailtavaa!! :) Ompelu on parasta terapiaa, varsinkin silloin kun kaikki tuntuu onnistuvan.
VastaaPoistaNiinhän ne on omat kiireensä ihan jokaisella :) Kiitos Unelmallinen kommentistasi, ompelu todellakin on terapeuttista ♥
PoistaMä tiiän mitä tarkotat! :D mulla toi sama ajatus välillä kun porukka kyselee että miksen mee salille iltaisin, vaan aloin taas jotain vaatetta tekemään. Kaikki muu harrastaminen tuntuu harrastamiselta. Ompelu tuntuu rakkaudelta.
VastaaPoistaIhan juurikin noin!! Mahtavaa, että tavoitit ajatukseni Piia ♥
PoistaMinulta ei oo kyl kukaan vielä ikinä kysynyt tai ihmetellyt et miksi ompelen. Oon koko ikäni ollut semmonen näpertäjä et ehkä suurelle osalle on ihan päivänselvää et se on mun suuri rakkaus tuo käsillä tekeminen ja kaikki muukin luova. Ompelu on kyl niin ihana harrastus ja erityisesti jos työ on abtraktimpaa, ompelu on ihanaa vastapainoa konkreettisuudessaan. Tosi nättejä legsuja oot ommellut! Ihanaa sunnuntaita! ♡
VastaaPoistaKiitos Sanna! Varmasti muuten totta tuo, että abstraktin työn tekijälle ompelu toimii hyvänä vastapainona, kun etenemisen ja valmiin työn näkee heti :) Mukavaa loppuviikkoa siulle ♥
PoistaKuulostaa tutulle arkille ja kyllä perheellisen ihmisen tärkein ominaisuus on rutiinien sietokyky. Aivan ihananat leggarit ja toivoisin itse, että oppisin käyttämään kuvioleggareita.
VastaaPoistaKorjaava tekstinsyöttö on syvältä. Kuulostaa siis tutulle arjelle!
PoistaItsekin vasta opettelen kuviolegsuihin ja ehdottomasti vaativat mustan yläosan :D Jotenkin kuosiähky vaivaa paitojen suhteen, mutta ihania kankaita on silti pilvin pimein. Legginssit ovat juuri oiva kohde niille ♥ Kiitos Pikkupippuri!
PoistaJa sitten onkin tosi kummaa kun lapset on vaikka mummolassa yötä ja kotona on ihan hiljaista ja rauhallista... tuntuu että liiankin eikä osaa oikein olla. :)
VastaaPoistaNo niinpä!! Tuokin on tuttu juttu :) Kiitos Milla kommentista!
PoistaKyllä tuo hulina niin tutulta kuulostaa. Meillä on koululaisilla päivittäin omat siivousalueet ja siitä on iso apu. Kuitenkin sitä touhua ja työtä jää myös itselle hurjan paljon ja joutuu niitä lasten siivoilujakin joskus vaivihkaa paikkailemaan.. Ihania leggareita! Minäkään en mitään muita haluaisi käyttää, mutta omistan todella vähän pitkiä paitoja.. Tosin tilannetta on alettu kyllä jo korjailemaan.. Mukavaa viikonlopun jatkoa! :)
VastaaPoistaJep, legginssit kyllä vaativat tunikan tai vähintään pitkän neuletakin! Teilläkin varmasti hulinaa riittää, onneksi isommista on jo apua :) Kiitos samoin Raisa ♥
PoistaKuulostaa elämältä. :) itselle ompelu on ainakin näin kotiäitinä henkireikä, aivan mahtava harrastus tässä kaiken härdellin pyörityksessä. Kyllähän se omissa inspiraatioissa oleminen monesti kostautuu kun katsoo ympärille ompeluhetken jälkeen. :) välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa kun kaurahiutaleet löytyvät sohvannurkasta, puolensa kaikella.. Huumorilla pärjää aika pitkälle, usein kaiken sekasorron keskellä ajattelen että oikeasti elämä on parasta juuri nyt! :)
VastaaPoistaHuumori on paras lääke niin moneen, hyvä asenne siulla :) Kiitos Katja!
PoistaTuttua. Mulla vaihtuu hyvin usein (aina) hikitreenit ompeluun. Se vaan rentouttaa mieltä ja lopputulos palkitsee. Vielä kun saisi enemmän lisätunteja päiviin ja keskeytyksetöntä ompeluaikaa päiväsaikaan, niin ehtisi/jaksaisi enemmän kokeilla uusia juttuja ompelun saralla.
VastaaPoistaHih, ihan hyvä vaihtari :) Lisätunnit olisi ihan kiva juttu, mikähän verkkokauppa ottaisi valikoimiinsa... Kiitos 9-10!
PoistaKuulostaa niin tutulle arkipäivälle:D Ompeluharrastuksesta on kyllä tullut sellainen henkireikä, että en tiedä mitä tekisin ilman sitä:) Ja parastahan siinä on, kun sitä voi tehdä kotoa. Illalla kun lapset saa nukkumaan, niin ei kyllä millään jaksaisi enää lähteä kotoa harrastuksiin..Ja ompelukoneelle voi heti karata kun silmät välttää, pyykinpesu myös ehtii odottaa kun tulee se huippu inspis sattuu tulemaan:D Kauniit leggarit olet surautellut!
VastaaPoistaItsekin tykkään juuri tuosta, että on helppo harrastaa, kun ei tarvitse kotoa poistua :) Toki samalla periaatteella kotona voisi vaikka jumpatakin, mutta se ei taas suju yhtään niin hyvin kuin ompelu ;) Kiitos Villa Pipo!
PoistaKuulostaa niin tutulta myös minun korvaan! :) mutta kyllä sitä on vaan saatava käsillä tehdä, ettei ihan hulluksi tule. Tää harrastus on vaan niin rakas! <3 kaikkihan sitä tuntuu ihmettelevän miten kolmen lapsen äiti jaksaa ja ennenkaikkea ehtii ommella, mutta meillä ainakin lapset on niin tottuneet asiaan että hyvinä päivinä löytyy hurjastikin pieniä välejä joissa ommella. Tottakai sen myötä on pitänyt opetella myös se taito, että osaa tehdä työtä miljoonassa eri pätkässä :D mutta lapsetkin tykkää kun saavat piirtää omia kaavoja ja valita kankaita, ojentaa nuppineuloja ja kaikkee muuta jännää. Koko perheen harrastus siis :)
VastaaPoistaIhana koko perheen harrastus :) Meillä ei vielä lapset osallistu ompeluhommiin,mutta poika kyllä aina esittää toiveita siitä mitä pitäisi tehdä - vaihtoehtoina autopaita tai minionpaita :D Kiitos Ellakatariina!
PoistaJep, tiedän mistä puhut! Kamala kiire mutta silti luulen että sitten joskus tulevaisuudessa kun on aikaa jos vaikka ja mihin niin ei se sitten niin kivaa olekaan. Ihanat legsut, kiva nähdä mitä sä sulka -kuosista teit. :)
VastaaPoistaNiinpä! Pelkään pahoin, että noin siinä käy :p Kiitos Paulina! Sulkaa jäi vielä iso pala, mitähän siitä tekisi...
PoistaOn ne ihanat leggarit! Milloinkahan itse heittäydyn kuviollisten legsujen pariin :). Arki, kiire, auts. Minä laiskana väännän niin ison satsin ruokaa, että sitä syödään sitten muutama päivä peräkkäin. Kun se ompelu on vaan niin ihanaa, että sitä haluaa tehdä enemmän kuin laittaa ruokaa. Välillä suljen tehokkaasti silmät kaikelta roskalta, ne ei valitettavasti minnekään häviä itsekseen. Pyykkiä pesen ahkerasti, mutta viikkaus jää. Saa niitä puhtaita sieltä kasastakin :D. No joo, ihan oikeasti niihin menee arjessa aikaa paljon. Kun vaan olisi aikaa ommella enemmän. Se antaa niin paljon iloa! Onneksi minun harrastusta ei appivanhempia lukuunottamatta kukaan kummastele, heistä se on ajanhukkaa. Mikään ei saa minua lannistumaan, tästä harrastuksesta itse saan eniten, ei sillä väliä mitä muut sanoo. Tsemppiä ❤
VastaaPoistaIhana Hanna, juuri noin se pitääkin tehdä ♥! Ompelu ei kylla ajanhukkaa ole, päinvastoin :) Kiitos kehuista!
PoistaTutulta kuulostaa 😁 Kohta on vuosi aikaa siitä kun meidän perhe hyppäsi työ-päiväkoti-koulu -oravanpyörään, menin töihin lähes 6v kotona olemisen jälkeen. Sitä ompeluaikaa täytyy vaan joskus jostain järjestää... Iltaisin kun lapset nukkuu tai viikonloppuisin. Tsemppiä arkeen ja iloisia ompeluhetkiä!
VastaaPoistaHui, varmaan ollut pientä totuttelua uuteen rytmiin! Hienoa, että ompelemaankin ehdit välillä :) Kiitos AnneS!
PoistaIhanat leggarit! Osaisinpa itsekin käyttää :) Samalta kuulostaa arki täälläkin. Vaan nyt kun sain oman ompeluhuoneen niin tyttökin viihtyy paremmin itsekseen ompeluhuoneen lattialla leikkien. Voin siis jopa päivisin jotain tehdä :) Ennen kun ompelin keittiössä niin tyttö vissiin häiriintyi vallitsevasta kaaoksesta ja halusi vain osallistua ompeluun :D
VastaaPoistaMahtava, että sait ompeluhuoneen! Siitä haaveilen itsekin, mutta onneksi sain nyt edes oman nurkkauksen :) Kiitos aino-maria ♥
PoistaOunouuu, oot käynyt hoodeilla, mutta missasin sut! <3
VastaaPoistaMeillä mies kans kyseenalaistaa välillä mun ompeluharrastuksen kun ärräpäitä pääsee jotain taskua tai vetskaria nitkuttaessa. :D Ja kun kankaita vaan ilmestyy täpötäyteen hyllyyn ihan jostain vaan. *tups, tups*
Ihanat leggarit. Oih, tuo keltainen Babushka roses. <3
No niii-in, vitsi että olisi ollut mahtava tavata ♥ Ehkä joku kerta tiemme käyvät yhteen :) Hih, kiva että muillakin kiroillaan. Mutta jännä on, että yrittää vaan pitää ja mikä sen mahtavampaa, kun se kirottu tasku tms onnistuu! Kiitos Johanna :)
PoistaNo niinpä! Se onnistuminen tuntuu sitä paremmalta, mitä hankalammin se on saatu :)
PoistaNo niinpä! Se onnistuminen tuntuu sitä paremmalta, mitä hankalammin se on saatu :)
Poista