Jälleen ollaan siinä pisteessä, kun on aika hyvästellä kulunut kesä, kääntää katse tulevaan ja hyväksyä se tosiasia, että syksyhän se sieltä on hiipimässä. Pitkin suvea huomasin sanovani pojalleni, että "tehdään sitä ja sitä sitten kesällä", kunnes tajusin sen kesän kuluvan jo parhaillaan. Alkoi ohuesti ahdistaa, sillä tunnetusti kuulun aurinkoenergialla käyviin ihmisiin ja alkoi epäilyttävästi vaikuttaa siltä, että akut jäisivät latautumatta.
Kylmän heinäkuun jälkeen makoisat elokuun helteet kuitenkin palauttivat uskon Suomen kesään enkä vaipunutkaan ennen aikojani kaamosankeuteen. Nautin lämpimistä päivistä, aurinkoisista vaunulenkeistä, ipanan vesileikeistä, siitä kuinka jalat paljaina sai mennä viipottaa. Kalenteri kuitenkin kertoo syksyn alkavan ensi viikolla ja samasta kielivät kylmät aamut, kellertävät lehdet ja maahan kopsahtelevat omenat. Olin valmis tai en, kohta se alkaa.
Vaikka kesä onkin se minun vuodenaikani, olen huomannut lasten myötä oppineeni katsomaan muitakin vuoden aikoja, en nyt ehkä ihan avoimesti, mutta vähemmän kriittisesti ainakin. Tuleva syksykään ei vedä mieltä matalaksi tai saa haaveilemaan ensi huhtikuuhun kestävästä horrostamisesta.
Jokaiseen ajanjaksoon voi liittää jotain uutta, juhlapyhiä, tulevia tapahtumia, uusia opeteltavia taitoja, arjen kauneutta, lämpöisiä hetkiä. Ehkäpä tämä on yksi tapa, millä voin harjoitella hetkessä elämistä tulevan haihattelun sijaan. Ottaa mallia kaksivuotiaasta, joka ei katkeroidu hellejakson lyhyydestä tai harmittele vesisadetta, joka herää innoissaan uuteen päivään nähden sen täynnä mahdollisuuksia, joka kikattelee tyytyväisenä päästessään juuri tänään sen ison kiven päälle, mihin jalka ei vielä eilen yltänyt.
Jaloista ja syksystä melko huteralle aasinsillalla vauvantossuihin! Mitä suloisimmat töppöset valloittivat jokin aika sitten virtuaalisten ompeluryhmien seinät, kun yksi jos toinenkin hurahti niitä ompelemaan. Aikani pystyin houkutusta vastustamaan, kunnes kerrankin ompelulle tuli oikea tarve; vauvallahan paleltuu varpaat ilman tossuja! Klik klik tilasin Etsystä hyväksi kehutun kaavan, joka olikin ihan huippu selkeine ohjeineen ja kuvineen.
Samoilla lämmöillä ompelin niitä kahdet, jälkimmäisiä vähän muokaten. Ensimmäiset, mustavalkoisesta Ruusuhuivi-kankaasta ja harmaasta fleecestä tehdyt, ompelin koossa 6-9 kuukautta ja ilman saumanvarojen lisäämistä (ymmärsin niiden olevan kaavassa). Melko nafteilta ne kuitenkin vaikuttivat ja olivat juuri sopivat tällä viikolla viisi kuukautta täyttäneelle tyttöselle.
Toiset tein joustocollarista ja velourista samalla koolla, mutta lisäten puolen sentin saumanvaran. Lisäksi muokkasin jalan päälle tulevaa osaa korkeammaksi, jolloin se mielestäni jää käytössä paremmin. Ei vilku nilkka päällisen ja varren välistä niin herkästi.
