Vielä yksi haaste, jaksattehan lukea?
Sanna Kototeko-blogista laittoi liikkeelle haasteen, jossa bloggarit pääsevät muistelemaan bloginsa alkutaivalta ja jakamaan tarinaansa lukijoiden kanssa. Omastani pikkuisen kirjoittelinkin ompeluharrastastukseni kaksivuotispostauksessa, mutta siinä pääpaino oli nimenomaan ompelussa. Keskitytäänpä nyt siis siihen, kuinka "Punatukka ja kaksi karhua" sai alkunsa.
Elokuussa 2013 seison kesämökkimme laiturilla ja pyörittelen huvikseni erilaisia nimivaihtoehtoja. Kettukarkki, Punapään ompeluita, jotain pihlajanmarjoihin liittyvää... Jostakin mieleeni pulpahtaa Kultakutri ja kolme karhua - hei, siitähän saisi jotakin! Minä; Punatukka ja perheeni miesväki; kaksi karhua. Nimi tuntuu loogiselta viitatessaan selkeimpään tuntomerkkiini sekä sukunimeemme, eikä leimaa liikaa blogin aihepiiriä. Olen tyytyväinen! (Itse asiassa nimen pitäisi nyt perheenlisäyksen jälkeen olla Punatukka ja kolme karhua, mutta en raaski enää vaihtaa. menköön näin.)
Syyskuun 4. vuonna 2013 julkaisen ensimmäisen postauksen, jossa ilman kuvia selostan lähtökohtani ja kerron innostuneeni ompelemaan. Julistan löytäneeni oman JUTTUNI ja samaa mieltä olen myöhemminkin. Se minkä takia päädyin blogin perustamaan, on hieman mysteeri itsellekin ja aloittelen hiljakseen, vähän nolostellenkin. Toiveena on osaltaan saada itselle muistiin tehtyjä töitä, mutta toisaalta myös tuoda niitä enemmän esiin sekä dokumentoida oma edistyminen. Olen nimittäin hillittömän ylpeä saavutuksestani - juuri opitusta taidosta ommella edes auttavasti ja tahdon kertoa siitä muillekin! Facebookissa hehkutan paria ompelustani, mutta kaikkea en sinne vaatteiden määrän kasvaessa kehtaa laittaa, tuskin ne kavereitani kiinnostavat.
Sen syyskuun aikana julkaisen 22 (!) postausta kesän aikana tehdyistä vaatteista. Kuvat napsin pikkuisella vaaleanpunaisella pokkarikameralla ja netistä löydetyillä ohjeilla harjoittelen käyttämään Gimp-kuvankäsittelyohjelmaa, jolla leikkaan kuvista taustaa pois. Niiden laatu on luokattoman huono eikä mieleeni edes tule rajata tai käsitellä niitä muuten. Kuvittelen selvästi määrän korvaavan laadun. Vaatteita syntyy innostuksen vallassa lähes päivittäin, ja lisäksi olen löytänyt ihan uuden maailman facebookin ompeluryhmistä ja nettikangaskaupoista. Kotiäitiys ja hyvin nukkuva lapsi mahdollistavat mieleiseni ajankäytön.
 |
| Syyskuu 2013. Tästä tykkään tosi kovin vieläkin! |
Bloggaamisesta en tiedä mitään. En ole sellaisia suuremmin edes lukenut. Onneksi Blogger on helppo ja selkeä, saa tollommankin emännän ymmärtämään ohjeitansa. Valitsen valmiin punataustaisen mallin, jota pikkuisen viilailen. Muihin käsityöblogeihin tutustumalla tajuan tarvitsevani bannerin sekä tahtovani muokata kuvia. Löydän Picmonkeyn, ilmaisen ja helppokäyttöisen kuvankäsittelyohjelman, jota alan opetella. Saan valmiiksi ensimmäisen bannerin - kuvakollaasin ottamistani ompelukuvista.
Picmonkeyn käyttö on suuri askel blogissani. Alan muokata kuviani ja vilpittömästi kuvittelen, että reilusti lisätyt tehosteet kompensoivat kuvien heikkoutta. Poseeraminen itse tai liikkuvaisen lapsen kuvaaminen tuovat haasteita. Havahdun siihen, ettei kotonamme ole mitään sopivia taustoja. Notkun netissä ja imen vaikutteita sieltä täältä siihen, miltä tahtoisin blogini näyttävän. Muokkaan blogini ulkoasua pitkään ja hartaasti. Nyt katsoessani postauksia ensimmäisen vuoden ajalta, nolottaa niiden kömpelyys ja etenkin nuo kuvat. Nykyisellä viisaudella väitän, että hyvät kuvat ovat hyvässä blogissa ehkä se merkittävin tekijä. Tässäkin asiassa toimin kuten niin usein muulloinkin; tartuin toimeen täpinöissäni ja opin asiat vasta kantapään kautta. Kesällä 2014 hankin Nikon J1-kameran, joiden avulla kuvien laatu paranee huomattavasti. Nykyään käytössäni on Canonin järkkäri, jonka kaikkea kuvauspotentiaalia en osaa vielä käyttääkään. Eron entiseen huomaa blogatessa siitä, etteivät kuvat enää vaadi juuri muokkailua.
 |
| Lokakuu 2013 |
 |
| Toukokuu 2015 |
Vaikka lähtökohtaisesti väitän blogini olevan päiväkirja itselleni, niin toki mielessä on toive siitä, että joku muukin tahtoisi edesottamuksiani seurata. Kun parin postauksen jälkeen minulla on seitsemän lukijaa, tuuletan innoissani. Vau! Hitaasti ja varmasti lukijoiden määrä lisääntyy ja yhä useammin saan kommentteja teksteihini. Ilo lisääntyy, tämähän on vuorovaikutteista! Monet vakikommentoijat ja ne keiden blogeja itse aktiivisesti kommentoin, alkavat tuntua tuttavilta. Tutustun myöhemmin muutamaan blogituttuun livenäkin, ja se jos mikä on ihan mahtavaa. Olen innoissani siitä, että olen löytänyt tavan toteuttaa itseäni, väylän ilmaista ajatuksiani ja esitellä aikaansaannoksiani sekä saada positiivista palautetta. Myönnän, olen melko "kehuvetoinen" (kukapa ei olisi) ja ilahdun kauniista sanoista tavattomasti. Itsetuntoni tuntuu kasvavan - olen tässä ihan riittävän hyvä. Keväällä 2014 saan kutsun tulla mukaan kimppablogiin neljän muun naisen kanssa ja syntyy Kaavoista viis. Juttu on hauskaa itsensä haastamista, mutta ikävä kyllä kuivuu vähän kasaan sekalaisten elämäntilanteiden keskellä. Sen kohtalo on auki edelleen.
Alusta asti on selvää, että kyseessä on ompelublogi tai pikkuisen laajennettuna käsityöblogi. Pari kertaa postailen jotain joulujuttuja, lasten synttärit ja viimeisimpänä typykän ristiäiset. Kaikkiin liittyy jotain itsetehtyä, siksi siis blogiin pääsevät. Pari ajatusta olen uhrannut sille, kuinka henkilökohtaisista jutuista kerron, mutta mitään varsinaisia rajanvetoja en ole miettinyt. Kirjoitan ja olen kuvissa omana persoonanani, joten kai niiden perusteella jonkinlaisen kuvan saa myös siitä, millainen ihminen olen. Omien ompeluiden lisäksi teen muutaman diy-ohjeistuksen blogiin, koska itsekin tykkään niitä lukea toisilta. Siitä tulee kiva fiilis, minulla on jotakin annettavaa muillekin. On aina hauska huomata, kun jossain tulee vastaan tekemäni vuoritetun jumppiksen ohjeen linkki - se taitaa olla suosituin julkaisuni koko aikana. Bloggerin lisäksi liitän blogini facebookiin ja blogipolkuun, instagramistakin minut löytää nyt kesällä 2015.
 |
| Toukokuu 2015 |
Blogini täyttää tänä syksynä kaksi vuotta. Sinä aikana siitä on muodostunut minulle tärkeä harrastus, joka kulkee käsi kädessä ompelemisen kanssa. Toivoisin olevani taitavampi molemmissa, mutta uskon kehitykseen ja siihen, että suunta on oikea. Bloggaaminen vie aikaa ihan kuten mikä tahansa harrastus, mutta paineita en suostu siitä ottamaan. Joskus mietin etukäteen tulevia ompeluita suunnitellessani, mitkä työt laitan samaan postaukseen tai kirjaan ylös ajatuksia siitä, mitä haluan tekstissäni sanoa. Muuten blogi elää hetkessä, heijastellen sitä millaisessa elämäntilanteessa kulloinkin olen.
Nyt ollaan siis tässä. Ja tässä on tällä hetkellä hyvä. Kiitos, että luit koko jutun ♥
Seuraavaksi se osuus, missä haaste laitetaan eteenpäin. Hurjan vaikeaa on nimetä vain neljä blogia, sillä kiinnostaisi niin monet tarinat... Nyt yllytän kuitenkin mukaan seuraavat:
Kätsän käsistä
ja Villa Kiana
Odotan innolla tarinoitanne!
Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), tulevat tässä.
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototekoko-blogi.
Nämä on kivoja haasteita, vaikka vievätkin hieman ylimääräistä aikaa. Oli mukava lukea sinun blogisi tarinaa.. :)
VastaaPoistaKiitos Raisa! Näitä tuppasi nyt yhteen ryppääseen monta, ihan hauskaa vaihtelua :)
PoistaKiitos haasteesta, tämä onkin tosi kiva juttu lukea! Joutuu itsekin vähän pähkäilemään miten vastata :D
VastaaPoistaKiva kuulla Marika :) Tämä oli kyllä mukava kirjoittaakin!
PoistaOlipa kiva lukea tarinasi! Olen seurannut blogiasi vasta vähän aikaa. Tulit heti tutummaksi tämän tekstin myötä. :)
VastaaPoistaSittenhän tämä vastasi hyvin tarkoitustaan :) Kiitos Sanna kunniasta päästä aloittamaan haastetta ♥
PoistaTosi kiva lukea sinun tarinasi! Yritän omani kimppuun päästä loppuviikosta :)
VastaaPoistaInnolla odotan sinunkin tarinaasi :) Kiitos Krista!
PoistaTosi hauska lukea blogisi alkuvaiheista. Tästä postauksesta sinusta saa juuri niin herttaisen ja sympaattisen vaikutelman kuin blogisi rivien välistä on voinut jo aiemmin lukea. Ihanaa kesänjatkoa!
VastaaPoistaOi onpa ihanasti sanottu, kiitos Kirsi ♥♥ Sitä samaa sinullekin!
PoistaNappasin kopin haasteesta, kiitos siitä! Täältä voi lukaista http://katsankasista.blogspot.fi/2015/07/blogisitarina.html
VastaaPoistaPS. mun käsitys susta herttaisena, ihanana tyyppinä sai lisää vahvistusta tämän historiikkisi myötä. <3
Kiva, että tartuit tähän :) Kiitos Kätsä ihanista sanoistasi ♥♥
PoistaTosi mukava lukea tämä, ja nappaan mukaani, kiitos! :)
VastaaPoistaMahtava juttu VillaKiana, innolla odotan pääseväni lukemaan tarinaasi :)
PoistaMielenkiintoista lukea sinun blogisi tarina. Sinulla on ollut alusta saakka ihana blogi, niin innostunut asenne tähän harrastukseen, että se välittyy lukijallekin! Ihailen sinun kykyjäsi niin ompelijana kuin bloggaajana, osaat luoda vaatteisiin niin ihania yksityiskohtia ja värien käyttö on myös asia, jota kadehdin. Olet kyllä ihana ihminen ❤ !
VastaaPoistaMie en kestä, sanot aina niin ihanasti - Kiitos Hanna Mi ❤️ Olet kultainen!
PoistaLuin tarinasi, ja kuulostaa kuvien suhteen niin tutulta! Olen jopa miettinyt vanhojen luokattoman huonojen kuvien poistamista mutta sitten, sinnehän ne kuuluvat osana blogin historiaa.
PoistaSun blogisi on ihana ja lämminhenkinen, tänne tulee aina mielellään! :)
Niin kiva kuulla, Paulina ♥ Tuo kuva juttu on kai vaan sellainen, että ei kai niitä parane poistaa :) Näkeepähän ainakin sen, että jotain on opittu matkan varrella!
Poista