Laukun ompeluun sain inspiraation nähtyäni

Nannin tekemän version. Ohje ja kaava on tietenkin 

Hipun Bägi, mihin löytyy tosi hyvä kuvallinen tutoriaali.

Ei mahdollisuuksia epäonnistumiseen ;)

Päällikangas on jotain Anttilan alekangasta, minkä olen ajat sitte ostanut

tarkoituksena tehdä kappaverho keittiöön. Jäänyt kuitenkin tekemättä,

joten kangas jouti tähän hyvin. Vuori on mustaa puuvillaa.

Molemmat kankaat tuin tukikankaalla, joten nyt on kivan napakka kassi.

Vähän isompi tuo kassi olisi saanut olla, 

mutta ehkä koko nyt rajoittaa raahaamasta turhuuksia mukana.

Hyvin sopii keikkumaan tuplarattaiden kahvassakin.

Nyt kun takana on onnistunut harjoitusversio omista kangasjemmoista,

aloin jo haaveilla käsilaukusta jostain ihanasta Marimekon puuvillasta.

Saa nähdä ehtisinkö vielä senkin surauttaa tässä odotellessa...

Jännittävää alkuviikkoa teillekin ♥♥

Farkku on kierrätetty muutamista housuista, vuori Karnaluksilta,

ja vetoketju sekä resorit vanhasta hupparistani.

Hintaa näille matskuille tuli noin neljä euroa!

Työtuntejakaan ei lopulta mennyt niin montaa kuin luulin.

Kokona takissa on 104 hieman kavennettuna, ja ompeluvaiheessa kauhistelin,

että tuleekohan liian pieni. No ei tullut ei...

Tällä pärjätään varmasti ensi vuonnakin, sen verran löytyy kasvunvaraa.

Voi olla, että teen kuitenkin toisen takin syksyksi, vähän siistimmän,

sillä onhan tuo vähän rönttäsen näköinen...

Kierrätysfarkku on kiva materiaali siitä, 

kun voi hyödyntää valmiita tikkauksia ja kulutuspintoja.

Hankalaa puolestaan on se, että jalassa ollessaan housut ovat väistämättä venyneet, 

jolloin kappaleita leikatessa sekin täytyisi huomioida mahdollisuuksien mukaan.

Taas yksi homma yliviivattu to do-listalta ;)

Kangas on Marimekon superpehmeää trikoota, juuri passeli yöppiskangas. 

Ohjeesta poiketen laitoin tavallisen vetoketjun piilosellaisen sijasta

ja ompelin alareunan kiinni. Toimii varmasti niinkin.

Vetskarin alta löytyy suojalista ja hihoista kääntöresorit.

Potkareitakin jemmasta löytyy useammat, mutta yhdet oli pakko kokeilla.

Kaavana Crawler, ob 4/13 koossa 56. Näyttää niiiin pikkuisilta!

(Onneksi jo Oon kanssa totuin miettimään vaatteen söpöyttäennen käytännöllisyyttä, 

sillä nämäkään ei varmasti vaippojen kanssa näppärimmät ole ;) )

Henkseleiden päät jäivät ohjeen mukaisella tavalla melko paksuiksi,

niitä muokkaisin toiseen versioon. Jostain syystä myös resorikantti

kiukkuaa näissä - se helposti kääntyy sisäänpäin.

Miksiköhän? Ei se niin yleensä tee.

Itselleni en ole mitään uutta ommellut ikiaikoihin, 

vaan venyttelen sujuvasti vanhoja vaatteita.

Olisin niin valmis tästä etupainosta jo luopumaan, 

vaikka muuten en synnytystä todellakaan innolla odota...

Noh, ehkä siitäkin selvitään.

Aurinkoista viikkoa ja lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille,

teitä on monta ♥♥

Kankaaksi halusin Marimekon Räsymattoa

ja kaksi juuri sopivaa palaa bongasin Kangashamstereista.

Toinen jäi vielä jemmaan, ja taustan tein tähän valkoisesta kierrätyspuuvillasta.

Kaavan piirtelin valmisverho Dookysta, jota aavistuksen pidensin helmasta.

Dookyn mallilla ompelin nauhat reunoihin, 

jotta verhon voi solmia tarvittaessa vaikka rattaiden aisaan.

Huolittelin vinonauhalla ensin alareunan, sitten lyhyen sivun ja alimman nauhan,

ja lopuksi ylemmät nauhat ja pitkän kaaren. Helppoa :) !

Erona Dookyyn tässä ei ole tarranauhoja, jotta verhon voisi rullata ylös,

mutta ehkä saman asian ajaa ihan vain ylös taittaminen.

Tämä verho löysi paikkansa itse asiassa turvakaukalosta,

jotta autossa se toimii vaikkapa aurinkosuojana.

Ostin Riemulilta "oikeat" monitoimirenkaat, 

mutta nepä eivät mahtuneet kaukalon kahvaan.

Sen sijaan suihkuverhonrenkaat toimii mainiosti, Jyskistä 12 kpl/ 2 e.

Toisellekin verholle tuli tarvetta, kun tajusin, 

että ostamissamme tuplarattaissa jää vauvan pääpuoli ihan suojatta.

Tämän kokoinen verho istuu täydellisesti siihen aukkoon,

joten surautinpa vielä toisen kappaleen samoilla lämpimillä.

Puutarhapiilo-kangas kotiutui Itävallasta (Selialla on kai loppuunmyyty? ) 

juuri parahiksi, eikä tarvinnut enää miettiä kangasvalintaa.

Toivoa sopii, ettei rapa lennä ihan verhoon saakka vaunuja työnnellessä...

Toiselle puolelle käytin makuupussin tuunaamisesta jääneen Nami-kankaan.

Verhoa voi siis käyttää molemmin päin vinonauhahuolittelun ansiosta.

Kokeilin muuten ensimmäistä kertaa vasaroitavia sirkkarenkaita.

Ei niiden laittaminen vaikeaa ollut, mutta kyllä se pihdeillä kiinnitys on paljon mukavampaa.

(Ja hiljaisempaa, voi tehdä myös yöllä muiden nukkuessa.

Vasarointia ei katsottu kovin hyvällä...)

Tykkään näistä melko lailla, eikö olekin aika kivannäköisiä?

Toivottavasti palvelevat myös tarkoitustaan eivätkä ole vain nättejä ;)

Oranssi ja ruskea joustocollari löytyivät kaapin perukoilta, muistaakseni ovat Kvk:lta.

Mukavan ohkaisia ja napakoita kuitenkin.

Paidan selkäpuolelle "aplikoin" vielä yhden yksinäisen Onnin.

Samalla kaavalla leikkelin myös seuraavan siilipaidan,

mutta mikä lie ajatushäiriö ollut, kun helmasta puuttui monta senttiä!

Hihojen kanssa piti myös askarrella, sillä kankaasta ei kokonaisiin riittänyt.

Oli kuitenkin onni onnettomuudessa,sillä paloista kootut hihat

ja valetuplahelma antavat tälle pertsalle mukavasti ilmettä.

Helman ompelin tosi simppelisti; tein ruskeasta trikoosta kaksikertaisen renkaan,

saumuroin yläreunan ja tikkasin sen aiemman käänteen alle. 

Viimeiseen paitaan vaihdoin kaavaksi On the roadin ( myös Ob 1/13).

Siitä otin kooksi 104, mikä on lähes yksi yhteen tuon ylemmän 98:n kanssa.

Kapoisa malli!

Ei mitään kikkailuja, tämän kanssa menin aidan matalasta kohdasta.

Mutta voi sitä rakkauden ja ilahduksen määrää, kun lapsi sai AUTOpaidan taas.

Pipokin sai riemun kattoon ja se päässä istuttiin sisälläkin.

Mallin yhteistyökyky kuvaustilanteessa oli vähintään kyseenalainen,

joten on tyydyttävä leikin lomassa napsittuihin otoksiin.

Joku aika sitten surautin myös yhden setin velourhousuja.

Tarpeeseen tulivat, sillä kaikki pöksyt tuntuivat olevan aina pesussa

(ja ehkä viime aikoina myös vähän tylsän värisiä).

Näissä kaikissa kaavana on Saimi koossa 98.

Noshin oranssista velourista ompelin ensimmäiset kaavan mukaan. 

Seuraavista nappasin muutaman sentin lahjeresorin leveydestä pois,

ja toimii paljon paremmin niin. Muistiin itselle sekin, 

että vyötärölle voisi lisätä pari senttiä, koska ovat aika matalat.

Värikästä loppuviikkoa ♥

Kolme viikkoa laskettuun aikaan ja voitte uskoa, 

että olin ladannut tälle ajalle aikamoisen määrän suunnitelmia.

Koulujuttuja, kotijuttuja ja tietenkin ompelujuttuja.

Jostakin syystä minulla on sellainen olo, että pitäisi saada KAIKKI valmiiksi

ennen vauvan maailmaan saapumista.

Sinällään hupsu ajatus, kun toivoa sopii,

että vauvan synnyttyäkin elämä jatkuu ja omille puuhillekin on aikaa joskus.

Mutta voihan kehnous, tulipa suunnitelmiin melkoinen hidaste.

Flunssavihulainen ja sangen ikävässä muodossaan.

Ei jaksa ompelukoneella istua saati kääntää aivoja opiskeluvireeseen.

Keskityn yskimiseen ja vatsalihasten pitelemiseen nenän niistämisen välissä. 

Ja toivon sydämestäni, että vauva malttaa muutaman viikon vielä viivytellä,

sillä tässä kunnossa ei tosiaan jaksaisi synnyttää...

Ennen taudin pahenemista ehdin vielä yhden pienen jumppiksen ommella.

Koko 62 ja kaava Ob 4/12 muokattuna sivu- ja takasaumattomaksi.

Pinnasänkyyn askaroin vielä päiväpeiton.

Helppo tilkkuompelus, jonka värit ainakin itseäni ilahduttivat.

Jostakin syystä nämä teoriassa helpoimmat työt ovat usein kaikista ärsyttävämpiä.

Vinoutta ja kurttuja on havaittavissa, eivätkä tikkauksetkaan ihan suoria ole.

Kelpaa kuitenkin mainiosti tehtäväänsä.

Päällinen on siis puuvillatilkkuja, alla harmaa-valkoraitainen puuvilla

ja välissä levyvanu, jonka tikkailin joka raidan kohdalta.

Nyt saavat ompelut odotella tovin yrittäessäni levätä.

Jostakin syystä se lepääminen onnistuisi vaan sangen paljon paremmin

ilman tuota kaksivuotiasta ikiliikkujaa, joka ei tykkää laiskottelevasta äidistä.

Koittakaahan muut pysyä terveenä ♥