Sydänpussukan ohje löytyi täältä (klik) ja siellä on ladattavana ilmainen kaavakin.

Poikkesin vähäsen tutoriaalista ja ajattelin samalla kirjata tähän ohjeen

- suomeksi ja pienin muutoksin.

Leikkasin kaikki kaavakappaleet samalla kertaa 

asettamalla päällisen, vuorin ja tukikankaan päällekkäin.

Päällinen ja vuori on leikattava "peilikuvana" eli nurjat tai oikeat puolet vastakkain.

Kappaleita on siis sydämen takaosat x 2, etuosan oikea ja vasen puoli x 2 

sekä ripustuslenkin pala. Tukikankaat on kuvassa jo silitetty vuoriin kiinni.

Lisäksi tarvitaan vetoketju (pidempi kuin sydämen korkeus) ja avainlenksu.

Pussukan etupuoli ommellaan ensin. 

Asettele ja neulaa sydämen isommat puolikkaat kiinni vetoketjuun, 

päällinen ja vuori oikeat puolet vastakkain.

Vetoketjun oikea puoli on päällisen kanssa oikea puoli vastakkain.

Ompele vetoketjupaininjalkaa käyttäen vetoketju kiinni.

Asettele kohdakkain ja neulaa sitten sydämen pienempi puoli vetoketjuun kiinni

ja ompele kuten toinenkin puoli. 

Ompele ripustuslenkki putkeksi ja silitä se litteäksi.

Silitä myös vetoketjun reunat huolella, molemmin puolin.

Alkuperäisessä ohjeessa vetoketjun reunat päällitikataan, 

mutta itse koin silityksen riittävän, jolloin kangas ei jää vetskan väliin.

Tikkaa sitten vetoketjuun "stoppari" molempiin päihin

lähelle kankaan reunaa. Muista vetää vetoketjun vedin pussin puolelle!

Katkaise ylimääräiset vetoketjun pätkät.

Taita ripustuslenkki ja pujota avainrengas väliin.

Neulaa ja aputikkaa lenkki vetoketjun yläreunaan.

Aseta sitten pussin etupuoli ja takapuoli vastakkain.

Muista avata vetoketju kunnolla!

Ommellessa pussin oikeat puolet ovat vastakkain 

ja ulos jää vuori (molemmilla puolilla näkyy siis vuorin oikea puoli!)

Ompele pussin ympäri aloittaen alakulmasta.

Vahvista vetoketjun kohdat tikkaamalla pari kertaa edestakas.

Sydämen yläkulmassa käänny mahdollisimman terävästi, jotta muoto säilyy.

Ompelun jälkeen leikkaa liiat saumanvarat ja tee aukileikkauksia 

niin teräviin kulmiin kuin kaariinkin.

Käännä pussi ympäri. Voit käyttää neulaa apuna

ja "kaivella" saumat kunnolla ylös, jolloin muoto tulee kunnolla esiin.

Itselläni se jäi näköjään kuvatessa vähän puoli tiehen...

Silitä/ höyrytä pussi huolella. Alkuperäisessä ohjeessa reunat päällitikataan,

mutta itse en sitä nähnyt tarpeelliseksi. 

Ja valmis!

Tuonne voi jemmailla vaikka parkkirahat, 

puhelimen kuulokkeet tai mitä vain pikkuaarteita.

 Pitänee tehdä itsellekin samanmoinen, sillä kolikot on aina hukassa...

Hirmu mielelläni vastaan, jos tulee kysyttävää :)

Vauvan kaula/kuolahuiveihin löysin hyvän ohjeen kaavoineen 

ja innostuin leikkaamaan tilkkuja näihin. Niin helppoja ja mukavia ommella!

Käytännöllisyydestä en tiedä, esikoisella ei vastaavia käytössä ollut, 

mutta ainakin asusteena menee varmasti.

Koon 56 jumppiksen tein Ob 4/12 kaavalla ja ensimmäisen kerran kokeilin kanttia vetoketjun päälle. Seuraavalla kerralla saa kyllä kantata reilusti kapeammin, jotta välttyy turhilta tikkailuilta. Tämän kanssa tuhertelin kaikista pisimpään, mutta aika sievä siitä tuli. Kankaan ostin Kangashamstereista mielestäni edullisesti, koska keltainen on ottanut väriä jostain. Vanishissa liotus kuitenkin pelasti ja värit kirkastuivat huomattavasti!

Metsolan Helistimet leikkelin Panda-hupparin kaavalla, koko taisi olla 62.

Napsuttelin tähän Kam-nepit silläkin uhalla, että niitä on vaikea saada aluksi auki.

Onkohan muiden nepparit yhtä tiukkoja vai teenköhän jotain hullusti,

kun kynnet verillä saa pitää näitä aukoa varoen, ettei irtoa koko neppari?

Peruskietaisubody, koko noin 56. 

Kääntöhihat tein tähän samasta trikoosta kuin hihat muutenkin.

Sangen pitkiltähän nuo hihat kyllä näyttää,

mutta jos vauva on samaa mallia kuin veljensä, niin pitkät hihat on tarpeen :)

Tämä jumppis on myös Ob:n kaavalla, mutta vaihdoin vetoketjun neppareihin.

Pakko kyllä ihmetellä noiden kaavojen leveyttä jälleen! 

Kiinnitykseen valitsin kuviolliset kantanepparit.

Sammalpolku-body on Warmly wrapped-kaavalla, ja vastaa ehkä kokoa 50.

Keltavalkopallokkaaseen kankaaseen rakastuin ajat sitten ja vihdoin hamssuista sitä sain.

Huppari on koko 56/62 ja kaavana Pikku Lapanen (Ob 4/12). 

Housut on muistaakseni muokattu Straigt stripes koossa 56,

samoin kuin alla olevat punaiset pöksyt. Harmaa sydäncollege on palalaarilöytö,

ja housut Ob 1/15 haaremihousukaavalla (nimi ei muistu tähän hätään).

Pikkuiset leggarit on Playfull kitty-kaavalla, koko 56.

Tällainen setti valmistui siis viikonloppuna 

ja tosiaan niitä neppareita sai laitella... noh, ihan tarpeeksi.

Lopussa totesin, että nahkahanska kädessä ei ollut yhtään liikaa suojaamassa,

kun pihtejä puristelin sormet rakkuloilla (oikeasti!).

Vielä jäi urakoitavaa, ihan kaikkea suunnittelemaani en ehtinyt tehdä.

Katsellaan milloin loput valmistuu :)

Kaksivuotias villikko sai peruspaidan pienillä jipoilla sekä pöksyt samaa sarjaa. 

Paidan kaavana on Formal or fun  koossa 98 (Ob 1/13), mihin muokkasin sivuihin kaistaleet, olkapäiden ja niskan osan sekä kyynärpaikat. Pienellä vaivalla tuli paljon ilmettä!

Housut ovat Mock denim-kaavalla koossa 98 (Ob 4/14). Tykkään kaavasta kovasti, vaikkakin on melko reilu mitoiltaan ainakin minun mielestäni. Ainut hankaluus tässä kombossa oli resorin puute, oikeaa värisävyä ei vaan millään kotoa löytynyt. Päädyin tekemään pääntien kaitaleen sekä lahkeensuut joustocollarista "väärään" suuntaan, jolloin jousti paremmin. Toimii semihyvin näinkin.

Vauvaa odottamaan ompelin vanupuvun ja siihen sopivan myssyn. Ensin suunnittelin neutraalimpaa väriyhdistelmää, mutta paketin sisällön inspiroimana rohkaistuin kuitenkin laittamaan haalariin pinkin vuorin. Arvatkaapa kumpaa meillä näillä näkymin odotellaan ;) ?

Myssyn kaavana on Little Pixie (Ob 6/14). 

Suurimman taiston kävin pitsivetoketjun yläosan kanssa, kun en millään hoksannut järkevää työjärjestystä haalarin kokoamisessa niin, että vetoketjun päät saisi väliin. Lopulta päädyin purkamaan hupun saumaa sen verran, että sujautin vetskarin sinne väliin.

Viimeisenä tein vielä pikkuisen bodyn pöksyineen. Body sai resorista kääntöhihat edellä mainitulla tyylillä, jotta pienet nyrkit saa paidan sisään piiloon. Housujen velour on Eurokankaasta, muuten setti on Noshin kankaista. Kokona näissäkin on 50/56. Pikanttina yksityiskohtana voi huomata itse väkerretyn kokolapun, kun valmiita ei oikealla numerolla löytynyt. Resori ja kangastussi toimivat mainiosti :)

Vielä tovi pitää odottaa, jotta nähdään osuvatko värivalinnat kohdalleen ;)

Postaus toteutettu yhteistyössä Noshin kanssa.

Voi olla, että jaksaessani puran päädyt vielä kerran auki ja laitan reunoihin paksumman vanurullan, sillä ne saisivat olla napakammat. Miettisin myös sitä, että päädyn kanttauksen sijaan laittaisin nepparit, jolloin päällinen olisi pestävissä paremmin. Nyt ompelin käsin keskustan patjaosan muutamilla pistoilla kiinni, jotta kestäisi pesun koneessa paremmin.

Päätyyn naputtelin alkuperäisestä ohjeesta poiketen sirkat, 

joiden läpi vedin narut ristiin. Näin viritys pysyy paremmin muodossaan.

Tälle uskon kyllä tulevan käyttöä!

(Vaikka mies sanookin babynestin muistuttavan lähinnä kumivenettä tai koiranpetiä.) 

Toinen hurahdukseni oli makuupussin päällystäminen

(koska niinhän kaikki ompelevat äidit tekevät...).

Ihan toimiva makuupussi olisi kotoa jo löytynyt, mutta halu ommella voitti,

etenkin kun vanhan pussin sain ilmaiseksi kirpparilta. 

Ette uskokaan kuinka kauhiasti pähkäilin kankaan valintaa,

surffasin nettiputiikeissa ja kiersin kauppoja.

Ohjeen nappasin Tosimummolta, mainio tutoriaali!

Loppukevennyksenä pakko kertoa kuvassa näkyvästä raidallisesta päiväpeitosta.

Mittailin sängyn tarkasti, menin Eurokankaaseen

ja ostin vähän mittoja reilumman palan tikkikangasta.

Kotona leikkelin ylimääräiset pois, kanttasin reunat (huom, aikaa tuhlasin tunteja...)

ja aamulla sovitin päiväpeittoa sänkyyn.

Ja sehän oli liian pieni! Olin mitatessani sujuvasti unohtanut huomioida 

peittojen ja tyynyjen tuomat lisäsentit :p 

Ei muuta kuin kanttia purkamaan 

ja saumuroin takaisin aiemmin leikkaamani osat kangasta. Ja taas kanttasin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, 

mutta helpommalla olisin selvinnyt ottamalla mitat 

vaikkapa netistä valmiiseen päiväpeittoon tai mittaamalla entisen.

Tyhmästä päästä kärsii ja niin edelleen!

Onneksi tämä setti onnistui himppasen paremmin :)

Toisinaan käy niin onnellisesti, että toteutus vastaa suunnitelmaa prikulleen.

Nyt kävi juuri niin ♥