Kettu

Kaavoista viis sai haasteen osallistua Suomen suurin joululahja-keräykseen, missä ommellaan pehmoleluja lahjoitettavaksi sairaaloiden lastenosastoilla ympäri maan.

Minulla on muutama eläinhahmo mihin olen erituisen mieltynyt, ja ne ovat pesukarhu, kirahvi ja kettu. Kettufiksaatiota yritän selvästi opettaa myös pojalleni, sillä hänen unikavereikseenkin on valikoitunut pelkkiä kettuja...  Kettupehmon ohjeita aloin siis etsiä Pinterestin kautta ja niitähän riitti!

Ihastuin löytämääni Kotivinkin ohjeeseen ja kaavaan, ja aloin sitä innolla suunnitella. Mutkia matkaan tuli siinä vaiheessa, kun huomasin mallikaavojen olevan onnettoman pieniä eivätkä edes täysin suhteessa toisiinsa. Ohjeessakin oli paljon parantamisen varaa ja ensimmäiseksi sai arpoa, mikä kohta mikin kaavakuva on ja mihin ne yhdistetään. Hahmotuskyvylläni melkoinen haaste, mutta sain onneksi apua paikallisilta ompelukavereilta. Kaavojen suurentelun ja mallailun, palojen ompelun ja ratkomisen jälkeen sain lopulta valmiiksi tämän, aika mukavan kettusen.


Kokoa on reilun metrin pituudelta ja leveyttäkin paljon lötköjen raajojen takia. Lahjoitettavaksi tämä kettu ei nyt sitten kuitenkaan päätynyt, sillä oma muksu tykästyi tähän kovasti enkä sitä hennonut enää pois ottaa (ja nyt se on jo niin lutusteltu ja pitkin lattioita pyöritelty, ettei kelpaisikaan.) Jääköön siis meille majailemaan.




Koska halusin kuitenkin keräykseen osallistua, etsin uuden ohjeen ja surautin toisen ketun, minkäpä muunkaan. Helppo kaava ja ohje löytyy täältä.


Ihan vekkuli tuli tästäkin, toivottavasti saajakin pitää ♥ 






Kärpäset

Toissa viikkoinen savaway houkutteli minut mukaan yllätyksineen. Tilaus tehtiin Mersia Designille, jonka upeita painokuvia olen ihaillut aiemminkin, ja kovasti haaveilin saavani pussista herkän pitsikuvan tai sudenkorennon. Vaan juu ei, paketista paljastuivat turkoosit kärpäset, jotka eivät silmääni miellyttäneet yhtään. Onneksi kotoa löytyy tuo pieni poika, jolle kärpästen kuvittelin jotenkin passaavan.



Palastelin Little lamb-paidan kaavan koossa 92, ja kokosin paidan kärpäskankaasta ja mustasta trikoosta. Toisen painetuista ötököistä aplikoin laiskan naisen malliin kaksoisneulalla ympäriinsä.
Sillä tekniikalla tulee mielestäni yllättävä siistiä jälkeä, ja parasta - ompelukoneeni toimii yhteistyössä kiukkuilematta.


Sovituskuvaa en saanut yrityksistä huolimatta, joten menkööt nyt näin.

Peruspaidan lisäksi Oolle valmistui tarpeen sanelemana kaksi pyjamaa.
Valitsin kangaskaapista ihan ensimmäiset ikinä tilaamani kankaat, ruskean ja keltaisen kirahvin. Olen selvästi päässyt tottumaan liian hyvään  kuosivalikoimaan löydettyäni kaikki mahtavat nettikaupat aarteineen, koska kirahvit tuntuivat niin tylsiltä... Yöpuvuissa ne toimivat kuitenkin mainiosti ja sain trikoohyllyä pikkuisen matalammaksi.



Ompelukone on hurissut edelleen tasaiseen tahtiin, mutta kuvaaminen marraskuun pimeydessä tuottaa sellaista tuskaa, että bloggailu on varsin hidasta. Sen lisäksi iltoihin aktiviteettia tuo  - uskokaa tai älkää - ruotsin opiskelu. Ainut tentti, minkä läpimenosta olen aidosti huolissani, sillä ruotsi ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini. Toivotaan, että joulukuun alun jälkeen saan taas autuaasti unohtaa ruotsin kieliopin ja ammattisanaston ilman pelkoa uusintatentistä ;)

Vi ses!

Hakaneulat ja muuta mustaa

Melkein nolottaa taas tehdä  m u s t a  postaus, mutta sellainen on siis jälleen luvassa. 
Miten tuo synkkä epäväri voikaan olla niin turvallinen, toimiva ja sopiva? Niinä päivinä, kun vaatehuoneessa iskee epätoivo eikä mikään näytä päällä hyvältä, voi nappaista hyllystä mustan tunikan
-  ja avotsie, johan passaa lähteä kylille!









Musta tunika on MIW-kaavasta jälleen muokattu ja kuminauhalla rinnan alta rypytelty. 
Etuosaan askartelin valenappilistan vähän näköä antamaan.
Legginssit on ommeltu hyväksi toteamallani Ottobren kaavalla (2/11) ja kangas mainiota hakaneulatrikoota jota löytyy Kakskoon Katin uudesta verkkokaupasta ♥





Toinen tunikahenkinen ratkaisu on Noshin naistenmalliston Paisley Drop-trikoota. Ihan ei toteutus vastaa visiota, eikä kuosi ehkä itselleni parhaiten sovi, vaikka nätti muuten onkin. Sivusaumojen rypytyksen kuvittelin antavan muotoa muuten suoralle paidalle, mutta enemmän se taitaa antaa muotoa kasvavalle mahalleni... 
Onpahan sille ainakin hyvin tilaa :)



Leppoisaa isänpäivää ja intoa tulevaan viikkoon! 
Meilläkin - kuten monessa muussakin ompelevaisen äidin perheessä taisi olla - isä sai lahjukseksi itsetehtyjä boksereita. Jostain kumman syystä sovituskuvia ei tähän kuitenkaan herunut!? Sai hän lisäksi myös toivomansa kirjan - kerrankin ajattelin ostaa lahjaksi sellaista mitä mies oikeasti tahtoo, eikä vain sitä mitä minä katson hänen tarvitsevan ;) 

Väriä kotiin

Oli niin kovin hämärää ja harmaata.
Mielikin hipoi alamaita kaiken värittömyyden keskellä.
Yhtenä sunnuntaina sain tarpeekseni, marssin Marimekon myymälään ja iskin silmäni samantien 
ihaniin, hehkuviin kankaisiin, jotka olivat kuin tarkoitetut sohvallemme.
Johan alkoi väriä löytyä!


Vanha sohvanrumiluksemmekin muuttui vähän siedettävämmäksi näiden tyynyjen myötä ;)
Valitsin kuoseiksi ikiklassikko Räsymaton sekä Vanhankaupungin. Eihän ne ehkä ihan toisiinsa istu, mutta ihan mainiosti toimivat yhdessä sohvannurkassa (tai lattialla, minne riehakas muksu ne viskelee...). Kolmannen kuosin nimeä en tiedäkään, sillä se oli löytö palakankaista.


Ompelin vetoketjut sulkemista varten löydettyäni huippuhyvän ohjeen täältä.
Helpompaa ei olisi voinut olla!



Eihän se materia onnea tuo, mutta kyllä sillä saa kivasti piristystä ja hyvää mieltä ♥