Runoratsu tovereineen (eli lanituotoksia)

Se viisas ihminen (varmasti nainen), joka on keksinyt lanit,
ansaitsisi lämpimän halauksen ja vähintäänkin palkintopokaalin!
Niin tarpeeseen tulivat viikko sitten pidetyt kokoontumisajot paikallisten ompelijoiden kanssa. 
Seura ja ruoka oli hyvää, valmiita vaatteita syntyi jokunen 
ja tämä äiti-ihminen sai sitä kuuluisaa omaa aikaa. I-ha-naa kerrassaan!
















Haalarit ovat Mustikka-kaavalla, jota suurentelin varsin vapaamuotoisesti ehkäpä kokoon 98 (reilut ovat, mutta eivätpä ole ensi kuussa pienet...). Haalareista tykkään näin viileämmillä keleillä, jotta ipanalla pysyy selkä lämpimänä. Raglanpaidat ovat Little lamb-kaavalla koossa 92 (pidennetyllä helmalla) ja runoratsu-paita jollakin minkä nimeä en ole muistanut kaavaan kirjoittaa. Kiva kaava kuitenkin, varmasti käytän jatkossakin ja yritän kaivella nimen myös esiin. Seuraavia laneja odotellessa!



Unohtuneet sokerihiiret

Ompelupiireissä vakiintunut käsite on "ufo", mikä tarkoittaa kesken jäänyttä ompelusta.
Itse en sellaisia yleensä kerää, sillä mielummin teen yhden vaatteen kerrallaan valmiiksi
 (en siis ole tarpeeksi nokkela maksimoidakseni ajankäyttöä sarjatyöllä, 
mikä monesti olisi paikallaan). Tälle hupparille kuitenkin kävi niin, 
että se unohtui kanttausvaiheessa ompelulootan pohjalle ja jäi sinne pitkäksi aikaa.

Kunnes vihdoin tovi sitten sen sieltä huomasin. Jostain syystä toimeen tarttuminen ei olisi houkutellut yhtään (se on toinen syy, miksi en jätä ufoja - en oikein viitsisi sitten tehdä niitä enää lainkaan), mutta sain lopulta resorit leikeltyä ja surautettua kiinni. Eihän siinä edes kauaa sitten lopulta mennyt.








Hupparin kaavana on Wind chime (Ob 4/14) koossa 92, mitä jatkoin vielä helmaresorilla.
Ihan en tuolle nappihalkiolle lämmennyt, tuollaisenaan vaatisi toisen paidan alle. Kiva idea sinällään ja lisää näköä, joten ehkä seuraavalla kerralla jätän halkion vain matalammaksi.


Syksyisen värikästä tiistaipäivää jokaiselle ♥

Roosanauhan puolesta

Roosanauhapäivää vietettiin perjantaina 10.10. 
Tahdomme kannustaa, tukea ja rohkaista niitä naisia, 
jotka sairastavat tai ovat sairastaneet rintasyöpää. 
Tahdomme muistaa niitä naisia, jotka ovat hävinneet taistelun sitä vastaan. 
Kunnioittaa naisia, jotka ovat kaikki jonkun toisen tyttäriä, vaimoja, äitejä tai sisaria.

Tänäkin vuonna ompeluryhmämme Saumanvara järjesti Roosanauha-huutokaupan,
missä kaupattiin toinen toistaan hienompia käsitöitä. 
Itse kannoin korteni kekoon ompelemalla sellaista, mitä varmasti osaan.


Tein kaksi puuvillaista vetoketjupussukkaa,
ja iloista kyllä, kumpikin meni kaupaksi ihan käypäiseen hintaan.



Hinnasta puheen ollen, ette uskokaan millaisen 
summan Saumanvaran porukka sai kerättyä!
Viime  vuoden potti ylitti odotukset nousemalla yli 6000 euron 
ja tänä vuonna tavoiteltiin vähintään samaa.

Odotukset ylittyivät kuitenkin roimasti, kun pottiin on tähän mennessä kertynyt 
pikkuista vajaa 14 000 euroa!! Ihan käsittämätön summa!
Koko lahjoitus menee rintasyöpätutkimuksen  ja hoidon kehittämiseen sekä
syövän ehkäisyn edistämiseen, eli varmasti hyvään tarkoitukseen.

On vain pakko hehkuttaa, kuinka mahtavaa on saada kuulua 
näin hyväsydämiseen, aikaansaavaan ja upeaan ryhmään ♥♥

Noshin raitaa tyttövauvalle

Viime perjantaina oli aika savawayn ja Noshin tarjoaman yllätyspussin.
Pussista kuoriutui talven malliston raitakangasta, jossa oli mukana pinkki väri
tulevan Roosanauha-huutokaupan kunniaksi (siitä lisää loppuviikosta!).
Alkuun ei inspiroinut yhtään kyseinen kangas, mutta tovin sitä pyöriteltyäni
päätin ommella pikkuisen mekon. Suunnitelma jalostui tekemisen myötä
ja mekon lisäksi tein bodyn ja housut samassa koossa.
Sydänaplikaatiot surautin laiskan naisen tekniikalla
eli ompelin vain kaksoisneulalla ympäri - ja toimii hienosti!






Mekon kaavana on Giant apple, bodyn Sausage dog ja pöksyjen Straight stripes.
Kaikki Ottobren kaavoja, numeroita en vaan tähän hätään hoksannut.
Kokona kaikissa 68 cm, muokkauksia en tehnyt mihinkään kaavaan.



Tämä setti lähtee vauvalahjaksi ystäväni tyttärelle, 
joka on ehti noin kahden kuukauden ikään ennen kuin sain lahjukset aikaiseksi.

Olen kyllä itse ihastunut tähän settiin, 
olipa mukava tehdä kerrankin tytön vaatteita ♥

Luumua

Pitkästä aikaa hyppäsin mukaan veivaamaan Saumanvaran porukassa!
Jutun juoni oli tällä kertaa "tutustua" yhteen kanssaompelijaan,
tutkia hänen facebookprofiiliaan ja sen perusteella valita tälle muutama inspiskuva 
ompelun lähtökohdaksi. Ja sama toisinpäin.

Itse sain inspiraatiokuvikseni seuraavat.





Kuvauksena näille oli lämpöisyys, fiftari ja värikkyys.
Eniten viehätti tässä kohtaa elämää nuo värit ja lämpö, 
joista jollain pitkähköllä aasinsillalla päädyin syksyiseen tunikaan
Paapiin violetista Louhikosta.



Pitkähihaista mielin ensin, mutta kankaan ollessa tosi ohutta,
päädyin lyhythihaiseen tunikaan. 
Alle voi sitten laittaa pitkähihaisen paidan viileillä keleillä



Helma sai koristeekseen mustan pitsin. Onneksi tuota on vielä jokunen metri jäljellä.



Yksinkertaista jälleen, mutta niin mukavaa ja käytännöllistä!