Vihreä Siiri ja Myyry-joustocollege huuteli kangaskaapissa pitkään, jopa niin pitkään, että kuosi alkoi pikkuisen jo kyllästyttää. Joku aika sitten kaivelin kankaan kuitenkin esiin, saksin hupparin (taas, lupasinhan niitä olevan tuloillaan...) ja kasasin sen puoleen väliin. Helteiden, kiireiden ja laiskistumisen keskellä se kuitenkin unohtui keskeneräisenä lojumaan milloin missäkin, kunnes nyt viimein otin itseäni niskasta kiinni ja surautin hupparin valmiiksi.

Kuvittelin tähän mennessä osaavani jo tehdä vetoketjullisen takin, mutta niin vain kömmähtelin ihan perusjuttuihin. Hupparia ei siis kannata tihrustaa liian tarkkaan tai kurkistella nurjalle puolelle, mutta jälleen toimii vanha, tuttu pelastus - ei tuossa vauhdissa tarkemmat detaljit erotu!

Hihoissa kävi huti, kun muistelin resoreiden olevan tarpeen. No, nyt pituutta riittää niissä vaikka apinalle, mutta eipähän jää ainakaan lyhyiksi hihoista. Samoin huppu on melko suurensuuri, vaikka sitä en kyllä suurentanut - ainoastaan muokkasin pyöreän reunan kulmikkaaksi. Kaavana tässä on Stardust koossa 92 (ob 4/13). Mainittakoon, että tein kummipojalleni myös samasta kankaasta hupparin, mutta kaiveltuani epätoivoisena tovin kuvakansioita, en löytänyt siitä yhtään otosta. Harmillinen juttu, sillä siitäkin tuli ihan kiva.

Nyt kun ensimmäinen kouluviikko alkaa olla kohta paketissa, uskallan jo haaveilla viikonlopusta.

Olisi ihana nukkua aamusta pitkään, olla rennosti perheen kanssa, ulkoilla ja ehkäpä jopa ommella jokusen tunnin. Saa nähdä mikä osa toteutuu. Joka tapauksessa, iloa loppuviikkoon!

Nyt se on takana, ensimmäinen koulupäivä. Ja voi huh, kylläpä on pää pyörällä.

Uutta asiaa tunti toisensa perään, paljon muistettavaa ja vieraita paikkoja opeteltavana. Luokkatoverit vaikuttavat kaikki tosi mukavilta, joten sen voimalla kyllä varmasti jaksaa puurtaa pitkät päivät. Ja voin kyllä sanoa, että onnea on puoliso, joka on kotiin tullessa laittanut ruuan valmiiksi ja ehtinyt lenkittää koiratkin ♥

Viikonloppuna piipahdettiin Tallinnassa ja tietenkin myös Karnaluksille piti päästä. Liekö ollut viime kerrasta liian vähän aikaa, sillä - uskokaa tai älkää - sen tavarapaljouden äärellä tuli kerrassaan ähky! Korillinen ostettavaa löytyi silti (suosittelen, mies kannattaa ottaa mukaan kärryjä työntämään, saa itse kuljeskella ilman kantamuksia); pitsejä, nappeja, neuloja, tukikangasta ja -nauhaa, värejä ja lankaa nyt äkkiseltään muisteltuna. Näillä varastoilla ja tällä ompeluvauhdilla tarvikkeet riittävät varmaan seuraavaksi viideksi vuodeksi...

Pikkuisen olen ehtinyt ommellakin, nimittäin tämän hupparisetin Oolle. Kankaana on ihanan pehmoinen Verson puodin Apteekkarin salmiakki- joustocollege, joka kuitenkin oli himppusen liian ohkaista alunperin suunnittelemaani vetoketjuhuppariin. Huppariin sopivat housut sain kasattua jämäpaloista, eikä niistä nyt ihan priimaa tullut. Pidettävät kuitenkin.

Voitte uskoa, että kuvatessa toisella meistä oli hauskaa. Arvatkaapa vain kummalla?

Hupparin kaavana Lakritsi (ob mikälie?) ja housut muokattu reilusti Summer sea (ob 3/13).

Iloa viikkoonne ♥

Kaavoista viis-blogimme elokuun teemana oli "Kerhoon/kouluun" ja sehän passasi hyvin, sillä ensi maanantaina minäkin toden totta teen paluun pulpettiin vuosien tauon jälkeen. Ompelin siis itselleni kouluun sopivan setin; simppelin mustan puseron ja tuubihuivin. 

Nyt on kyllä kovalla työllä ja tuskalla valmistettu vaate, 

vaikka lopputulos ei yksinkertaisuudessaan sitä kerrokaan. Kaiken lähtökohtana oli raglansaumojen rypytys, jota varten muokkasin hihan kaavaa logiikkani mukaisesti. Jossakin kohtaa se kuitenkin ontui kuin vanha ravihevonen, sillä lopputulemana paita pussitti joka paikasta ja hihoihin olisi mahtunut vähintään kaksi käsivartta. (Ja mainittakoon, että siihen mennessä olin jos jokusen hetken tuhrannut jo framilonin ja raitojen kohdistamisen kera...) Reippaasti rouhaisin saksien kanssa hihat irti, sillä pinna ei enää siinä vaiheessa kestänyt ratkomista. Vanhoista hihoista muotoilin alkuperäisellä kaavalla uudet ja vihdoin vaate alkoi muistuttaa paitaa. Rypytyksetkin laitoin, kun niin olin alunperin päättänyt, itsepäinen kun olen. Raitojen kohdistelut sen sijaan jäivät suosiolla odottamaan seuraavaa ompelusta. Ja kun se framilon oli valmiiksi jo saumurin vieressä, rypytinpä vielä sivusaumatkin. Huh.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin kävi myös meidän perheen kesälomalle, harmi kyllä.

Saimme viettää lähes kuukauden Saimaan rannalla kivassa kesämökissä nauttien rantasaunasta ja mukavasta pihapiiristä. Säiden haltiakin helli koko loman ajan, ja jopa minä ikuisena auringonpalvojana jouduin vetäytymään varjon puolelle. Mikäs siinä oli ollessa, kirja kädessä samalla vahtien rantavedessä pulikoivaa pikkumiestä ja uivia koiria. Lekottelua, grillailua, kyläilyä sukulaisten tykönä, maaseutumatkailua ja muurikkalettuja, yksille festareillekin ehdittiin. 

Jopa kaltaiseni himoressailija sai hengähtää, nauttia elämästä ja keskittyä olennaiseen!

Sielu lepäsi ja mieli rentoutui ♥

Ensimmäinen vuorokausi kotona on ollut pienoinen kulttuurisokki koko perheelle,

kun pitää taas totutella sisätiloihin, koirien lenkitykseen ja siihen, ettei koko päivää voi heilua pelkissä uikkareissa. Muksukin on elänyt viime viikot niin pellossa, että kotioloihin asettuminen voi ottaa muutaman päivän... Mutta ehkä tämä tästä, rutiinit alkavat pyöriä ja uusiakin tuulia on näköpiirissä.

Viikonlopun aikana aion kuitenkin kaivella taas ompelukoneen ja saumurin kaapista, saa nähdä kuinka nokkiinsa ovat ottaneet pitkästä tauosta ;)

Helteistä viikonloppua joka tapauksessa!