Olen pari kertaa saanut kuulla hauskan, mutta hieman hämmentävän kehun.

"Nuo vaatteesi näyttävät ihan kaupasta ostetuilta, ei itse tehdyiltä".

Mikä on se suurin ero kaupasta ostetun ja itse tehdyn vaatteen välillä, noin niinkuin ulkonäöllisesti?

Millainen on itse tehty, jos se on se vähän huonompi vaihtoehto? Onko itse tehty epäsiisti tai hassun näköinen, omituisista kankaista tehty tai huonosti ommeltu?

Minulle tärkeintä omatekemissä vaatteissa on kivat kuosit ja mallit, tieto sen alkuperästä, ajatus ja haave valmiista vaatteesta sekä (yleensä) hyvä laatu. Ja tietenkin se ompelemisen ilo, niitä on vaan niin kiva tehdä. Välillä ylimääräisiäkin, kai sitä vähemmilläkin vaatteilla pärjäisi. Se, onko jokin tikkaus vähän vinksallaan tai kohdistuuko kuvio, häiritsee yleensä eniten itseä, sillä muut ei niihin huomiota kiinnitä. Ja kun tarkemmin on katsellut niitä kaupan vaatteitakin, löytyy pikkuvikoja niistä vähintään yhtä paljon kuin itse tehdyistä. 

Nämä paidat tunnistaa kyllä hyvin itse tehdyiksi. Yritys jättää bodyille kokonaan hyvästit, aiheutti suuren tarpeen ommella pojalle simppeleitä pertsoja viileisiin kesäpäiviin ja syksyä odottamaan. Kokoa harppasin seuraavaan pykälään, 92 senttisiin. Kasvunvaraa riittää, vaikka ipana hujahtaisi taas pituutta seuraavan puolen vuoden aikana (kuten nyt oli käynyt, kahdeksan senttiä lisää mittaa!).

Kaavoista viiden heinäkuun teemaksi nimettiin toiveikkaasti "Huh hellettä!".

Toive täyttyi kuin täyttyikin ja kesäkolttu tuli tarpeeseen. Simppeli perusmekko pienillä jujuilla.

Olipa kuulkaa vaikea tehtävä valita jokin miesten vaateinhotus ja toteuttaa se hyvännäköisenä versiona!

Sellaisen ohjeistuksen Julia kuitenkin meille heitti Kaavoista viis-blogin heinäkuun haasteeseen. Varsinaista inhotusta en tähän hätään löytänyt (tai no, löysin montakin, mutta en mitään toteutuskelpoista...), mutta miesten neuletakkeja kohtaan olen aina ollut jokseenkin skeptinen. Miehenikin viihtyy paremmin huppareissa, joten pappatakki on hyvä lisä garderoobiin.

Materiaalina joustocollari ja farkkujersey, kaavan pohjalla Ob 6/13 Old skool. 

Tarkemmat speksit Kaavoista viis- blogin puolella :)

Pikkuveli on se, jonka kanssa katsottiin muumivideoita kerta toisensa jälkeen.

Pikkuveli on se, joka joutui juoksemaan keppihevosen kanssa, kun minä olin ratsastuksenopettaja.

Pikkuveli on se, jonka kanssa minulla oli yhteinen lapsuus.

Pikkuveljen kanssa pelataan lautapelejä ja luetaan Mauri Kunnaksia vieläkin.

Pikkuveli on usein välillä hölmö ja ärsyttävä. Siitä huolimatta pikkuveli on hurjan tärkeä.

Pikkuveli on aikuisenakin se, jonka puolesta isosisko on aina vähän huolissaan.

Ja nyt pikkuveljestä on tullut isä.

Veli sai puolisonsa kanssa reilu kuukausi sitten pienen pojan,

joka näyttää ihan äidiltään, mutta jossa on silti tosi paljon samaa kuin omassa pojassani.

Suloinen pieni tyyppi, kilttikin vielä kaiken lisäksi. 

Ristiäisiä vietetään tänään ja lahjukseksi surruuttelin nipun pikkuisia vaatteita.

Alkoi jo epätoivo iskeä, eikö sade lakkaan ollenkaan.

Mutta lakkasi se, ja pääsin ulkoiluttamaan uusia toppejani.

Hyvin tarkeni eilen Tykkimäessä käydä lampaita ja muita silittelemässä :)

Jos jonkin asian voisin helposti ompelun saralla oppia,

toivoisin sen olevan taito hyötykäyttää kaikki kankaat kokonaan.

Useampi laatikko pursuaa isompaa ja pienempää tilkkua ja jokin apu piti keksiä.

Tilkkupeitto olisi ollut kyllä aivan ihana, mutta tahto saada kangaslaatikon kansi kiinni heti, 

pakotti yksinkertaisempiin toimenpiteisiin. Hurja määrä ympyröitä ja surrur kiinni saumurilla!

Kesto"vanulappuja" kertyi rapiat sata kappaletta. Nyt voipi huoletta naamaa putsailla

taas yhden pienenpienen askeleen ekologisempana ;)

Isommista paloista tuli rättejä.