Tätä olisin tarvinnut jo kuukausi sitten!

Paksu, pehmeä ja lämpöinen huppari, johon kietoutuessa ei taatusti vilu yllätä.

Hikipäässä sai tänään lenkkeillä ja raotella vetoketjua.

Jos jotain olen kangaslaaduista oppinut, 

niin sen, että joustocollegeissa on huimia eroja.

Tämä jc oli paljon paksumpaa kuin aiemmin käyttämäni trikoomaisemmat versiot ja 

nurja puoli harjattua nukkaa, mutta joustavuus oli silti hyvä.

Lanien ensimmäinen päivä kului tehokkaasti tämän parissa.

Valoisuus, lämpö ja tennareiden alla rapiseva hiekka.

Lapsi ja koirat vapaana pitkin metsäteitä.

Vapaapäivät.

Mikä etuoikeus saada olla vailla työhuolia, täysiä almanakkoja ja kiukkuisia aamuherätyksiä!

(Tai no nyt kyllä narrasin, kalenterissa on yhtä jos toista merkintää,

eikä tämä rouva ole totuuden nimissä kovin aurinkoinen heti kuuden jälkeen,

jolloin pienpoika heräilee.)

Mutta kuitenkin, on se ihanaa, vapaus ja aurinko!

O tarvitsi lipallisen hatun viimeisenä mainitun vuoksi,

 aurinkolasit eivät nimittäin päässä tahdo pysyä.

Ihan summissa saksittu, vähän netistä mallia kurkittu

ja nopeasti valmistunut myssy. Melko reilu, vähempikin olisi riittänyt.

Ehkä muokkaan vielä jonkin verran tuosta päälaelta, ei näytä lapsi sitten herkkusieneltä pipossaan.

(Muistaako joku Super Marion sienet, eikö näytäkin samalta ;) ? )

Huivinkin tein suurta luovuutta käyttäen, ihan vain neliön surautin kasaan ja käänsin.

Toimii kuitenkin kuten pitää.

Kaavoista viis- blogissa annamme toisillemme haasteita vuorotellen.

Nyt oli Lauran vuoro ja teemana y l l ä t y s!

Postissa saapui pieni kirje mukanaan turkoosi vetoketju ja kolme tähtinappia.

Olin juuri tehnyt tilauksen Noshille ja sattumalta kankaiden värit osuivat ihan nappiin 

yllätyskuoren sisällön kanssa.

Ompelukset hieman lähtivät rönsyämään 

ja lopputuloksena on tämä kokonaisuus:

Olen yleensä tosi hidas ompelija.

Nyherrän kaavojen kanssa, asettelen kangasta saksien alle

vääntelen ja kääntelen kappaleita ja mietin ompelujärjestystä.

Sen verran olen oppinut oikomaan, että nuppineuloja ei tarvitse joka saumaan laittaa,

mutta silti saan aikaa tuhrattua tuntitolkulla.

Olin jo pakannut viime viikonlopun Tallinnan reissua varten,

kun aloin tuntea pakottavaa tarvetta saada uusi paita matkavaatteeksi.

Poika päikkäreillä, saumurissa mustat langat

 ja kangaspinossa päällimmäisenä mustavalkoinen siksaktrikoo -

ei muuta kuin ompelemaan!

Samaan urakkaan nappasin vielä harmaan Koruja korujen ystäville- trikoon,

koska onhan sitä tarvetta lyhythihaisellekin.

Ihan eivät päikkärit riittäneet ajan suhteen ja jatkoin vielä illalla.

Laiva saapui lauantaina satamaan kello kahdeksalta ja meidän seitsemän naisen porukka 

lähti rivakin askelin tallaamaan kohti Tartu maantietä ja tietenkin käsityötukku Karnaluksia.

Olimme perillä heti yhdeksän jälkeen, jolloin liike avautui 

ja saimme iloksemme kierrellä melko rauhassa ja välttää pitkät jonot kassalle.

Väenpaljous saapui juuri pois lähtiessämme puolen päivän tienoilla.

Hyvä ajoitus siis :)

Olin kerran aiemmin käynyt Karnaluksilla, joten osasin joten kuten ennakoida höyrähtämiseni.

Niiiiin paljon ihan kaikkea, ihan siinä käden ulottuvilla!

Ostoslista oli totisesti tarpeen ja jokunen tarvike eksyi koriin listan ohikin.

Kierrätysmateriaali.

Ihailen suuresti niitä, joilla sellaista on käytössä aktiivisesti.

Itselle kankaan ja muiden materiaalien uusiokäyttö on ollut vielä vierasta,

mutta ehkä tämä tästä vähitellen lähtee käyntiin.

Harjoittelen kiertelemään kirppareita "sillä silmällä",
näkemään vanhassa potentiaalia uudistumiseen ja bongaamaan pieniä aarteita!

Pari päivää sitten sain valmiiksi tämän kierrätyskankaista tehdyn setin pojalleni.
Peruspaita lyhyillä sekä pitkillä hihoilla, kaveriksi farkkupöksyt.

Kaavoista viis-yhteistyö pyörähti minun osaltani käyntiin tänään!

Ensimmäisenä haastetehtävänä oli mielikuvamatkailla, 

hypätä ulos mukavuusalueelta ja ommella jotain erilaista kuin yleensä.

Mielikuvitukseni kuljetti minut Intiaan, 

ja siellä inspiroiduin maan värikylläisyydestä.

Syntyi mukava ja rento kesäpaita, jolle varmasti tulee käyttöä :)

Lisää kuvia ja tarinaa löydät Kaavoista viis-blogista.

Lisää pieniä ompeluita "välipalana".

Halusin tehdä ihan vastikään syntyneelle tulevalle kummipojalleni tervetuliaislahjan,

mutta aika ei tässä hetkessä vaatteiden ompeluun riittänyt.

Etsin siis ohjeen neuvolakortin kansiin ja pistin surauttaen :)

Koska työ oli varsin näppärä tehdä,

päätin tehdä kannet omankin pojan korteille.

Ja vielä yhdet, parhaillaan vauvaa odottavalle ystävälleni.

Ihan söpösiä ja käyttökelpoisia noista tuli.