Menin massan mukana.

Kun nuo muutkin, niin minä myös!

Alkuvuoden selkeä hitti on ollut Burdan raglanpaita rypytyksineen

ja vinoine raitoineen.

Sain kaavan käsiini ja puolitoista metriä raitakangasta 

odotti sopivasti kaapissa päällimmäisenä.

Melkein noudatin ohjetta kokonaan, 

lintsasin vain sivusauman poimulangan laitosta.

Kaava ei sellaisenaan istunut minulle yläosasta yhtään,

sillä kainalo jäi tosi alas (raglansaumat olivat siis liian pitkät)

ja jouduin kaventelemaan sieltä muutamia senttejä.

Kaula-aukkoon en laittanut kaitaletta, sillä se nousi muutenkin hassusti liian ylös,

vaan sen sijaan taitoin kuminauhan kanssa pari kierrosta alaspäin.

Hienoja itseoppineen ompelijan kikkailuja... 

Toimivia, muttei ehkä järkevimpiä.

Muuten kaava on kiva, jättää mahamakkaroille tilaa mukavasti.

Mielleyhtymä Marianne-karkkeihin on melko voimakas...

 Mutta kyl mie silti tykkään!

Ja tykkään kuulkaas siitäkin, että ihan hetken päästä on 10 000 katselua rikki.

Kiitos teille, jotka mukana seuraatte;

jokainen uusi lukija ja joka ikinen kommentti merkitsee tosi tosi paljon!

Ja tähän monta sydäntä <3

Tablettitietokone, tuo paholaisen keksintö.

Salakavalasti se on ujuttautunut perheeseemme ja vakiinnuttanut paikkansa tehokkaasti.

Etenkin miespoloinen on sen pauloihin joutunut.

Päivän ajan tabletti on rauhallisesti hyllyn päällä, 

mutta puolisoni saapuessa kotiin, se ei enää osaa olla yksin.

Miehelläni ei ilmeisesti ole muuta vaihtoehtoa, 

kuin näpytellä loppuilta läpyskäänsä ja siinä ohessa suoda muutama sananen muulle perheelleen.

Mahtaako olla vertaistukiryhmää älylaitteiden sivuuttamille vaimoille?

No ehkä vähän kärjistin.

Kyllä tuo mies meitä huomioi ja kotitöihin osallistuu,

 laittaa tabletin syrjäänkin (kun käsken riittävän painokkaasti, riittävän monta kertaa...).

Ja kieltämättä se on näppärä laite vaikkapa kokatessa,

samalla voin lukea sähköpostit, kun etsin lihapullataikinan reseptiä.

Puoliskolla oli syntymäpäivät vastikään.

Koska synttärit joka vuosi yllättävät samoin kuin talvi autoilijat,

piti alkaa lahjaa keksiä edellisenä päivänä.

Mikäpä olisi parempi lahjus tässä tilanteessa, 

kuin suojapussukka tuolle ristiriitaisia tunteita herättävälle härvelille.

Olen varsin järjestelmällinen naisihminen.

Mapitan paperit omiin kansioihinsa ja saatan jopa värikoodata ne.

Lajittelen kirjat kirjailijan mukaan omille paikoilleen hyllyssä.

Teen matkalle lähtiessäni tarkan listan matkatavaroistani, etten unohda mitään.

Säilytän nuppineulojani  värien mukaan neulatyynyn eri lohkoissa.

Olen myös kovin suunnitelmallinen.

Suunnitelma pitää olla aina, sillä se lisää turvallisuudentunnetta.

Sillä, toteutuuko suunnitelma, ei ole niin suurta merkitystä, kunhan se on ollut.
Myös ommellessani suunnittelen huolella etukäteen tekemiseni,
asettelen kaavoja ja leikkaan tarkasti.

Saadakseni jälleen ompelurytmistä kiinni päätin hypätä pois mukavuusalueeltani.
Heittää suunnitelmat kerrankin nurkkaan.
Valita tekniikan, jossa en pysty kontrolloimaan lopputulosta.
Tartuin siis suihkepulloon, sumuttelin kuvan kankaalle
ja pidin peukkuja onnistumiselle.
Ja onnistuihan se, ensimmäinen kokeiluni kloriitin kanssa!

Muunkin suhteen luovuin väliaikaisesti tavoistani ja heitin vapaalle.
Saksin kankaan osaksi vanhan paidan mukaan, osaksi omasta päästäni,
vapaalla kädellä ja toivoen parasta.

Näköjään ohjaksien löysääminen ja kontrollin hellittäminen kannattaa välillä,
sillä tästä tuli i-h-a-n-a!

Lentsu löysi tiensä tupaamme jo toistamiseen.

Onneksi ei kovin pahasti kiusaa ketään,

mutta köhimisen ja käytettyjen nenäliinojen määrä on vakio...

Samasta syystä johtuen Elna-rouva ja ystävänsä saumuri

joutuivat viettämään pakkolomaa kaappiin suljettuina.

Näissä pakollisissa ompelutauoissa on yksi kummallinen juttu.

Vaikka ompelusten valmistuminen taukoaa,

eivät suunnitelmat, ideat ja mielikuvat valmiista vaatteista ota yhtään huilia.

Myöskään napsusormi ei ole flunssasta moksiskaan, 

joten kangasvaraston kasvu ei taukoa samassa suhteessa...

Enää puuttuu se aika toteuttaa kaikki.

Tällaisena välipostauksena onkin hyvä laittaa kuva asusta,

jonka kaverini ylipuhui minut ompelemaan.

Penkkareihin piti saada Nuuskamuikkusen varusteet,

ja suostuin tekemään mekon ja huivin hälle.

Royal-tuotteelta löytyi täydellinen oliivijoustis, josta syntyi kellohelmainen tunika

ja keltainen trikoo päätyi kaulaliinaan. 

Ihan itse kuosittelin molemmat ;)

Eipä mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin varsin toimiva kokonaisuus!

Palataan asiaan, kunhan rään määrä vähenee.

Mukavaa viikkoa!

Toivotaan tämän karkkikuosin hillitsevän makeanhimoani,

jotta pärjään sinne lauantaihin saakka!

Kaava: Oma paita/ JTKK1 raglanpaita, pojan paita/ Kisuliini-bodysta muokaten

Koko: Oma/ M, pojan/ 86 cm

Kankaat: Sweet candy/ SAshop, resori ja musta interlock Euronkangas

15.2.2014 Huutokauppa

https://www.facebook.com/pages/Piilo-lastenvaatekirpputori-/120673634676762?fref=ts
Tämä teksti on kopiotu ylläolevalta sivulta.

"Ompeluryhmä Saumanvara tempaisee jälleen hyvän asian puolesta!

Lauantaina 15.2. vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää. Saumanvaralaiset haluavat olla mukana pienten asialla suurella sydämellä omalla hyväntekeväisyyshuutokaupalla. Ompelemme, neulomme ja virkkaamme tuotteita huutokaupattavaksi.
Huutokaupan tuotto lahjoitetaan suoraan Sylva ry:lle, joka on vuonna 1982 perustettu syöpää sairastavien lasten ja nuorten valtakunnallinen yhdistys.

Huutokauppa järjestetään lastenvaatekirpputori Piilon facebook-sivuilla. Huutokaupalle tulee oma kuvakansio, johon huutokaupattavat tuotteet ladataan perjantaina 14.2. Huutokauppa käynnistyy lauantaiaamuna 15.2. kello 9 ja tuotteita voi huutaa kello 21:een saakka. Jokaisen tuotteen lähtöhinta on vain 5 euroa.

Ensimmäinen huuto on korotettu ja korotuksen minimisumma on 1 euro. Huutokaupassa on käytössä niin sanottu viiden minuutin sääntö.
Huutaja maksaa voittosumman suoraan Sylva ry:n tilille ja esittää tuotteen tekijälle sähköisen kopion maksukuitista. Tuotteen tekijä postittaa tuotteen suoraan ostajalle neljän arkipäivän sisällä ja maksaa postikulut omasta pussistaan. Tarkemmat ohjeet maksuun ja muihin huutokaupan käytännön asioihin liittyen tulevat esille huutokauppakansioon.

Tule mukaan huutamaan uniikkeja käsitöitä! Tehdään yhdessä hyvää isolla porukalla!"

Eihän tällaiseen voi olla osallistumatta!

Ongelmana tahtoi olla lähinnä valinnan vaikeus, mitä keksisi tehdä.

Lopulta päädyin vauvan jumpsuitiin, sillä kaikki natsasi;

Kankaat oli valmiina, kaavat löytyi kotoa ja jumppeja olen tehnyt ennenkin.

Ihan itselle uutta ja outoa juttua en uskaltanut ryhtyä myyntiin tekemään.

Huudettavaksi lähetän joustofroteisen jumpsuitin, koko 62 cm (reilu koko!)
Kaavana käytin Ottobre 4/12 jumpsuittia, jota muokkasin jonkin verran.

Toivotaan, että uusi koti löytyy 

ja jokunen ropo saadaan tämän avulla yhteiseen pottiin :)

Lopuksi kerron uudesta tuttavuudestani Kam-nepparipihtien kanssa.

Ihan suorastaan ystävystyimme, niin mukavaa näillä oli nepitellä.

Hankin pihdit ja vinon pinon neppareita pakettina Ebaysta noin parilla kympillä (!!)

ja tänään ensimmäistä kertaa testasin niitä.
Näppäriä laittaa ja tuovat kivasti väriä, toisin kuin aiemmin käyttämäni metalliset.
Kankaan rei'ittämiseen käytin Prymin pihtejä
ja helposti sai nepparin kannat paikoilleen.
Näillä mennään varmasti jatkossakin!

Siinä se mitä tämä rouva kaipaa.

Tiedättekö ne päivät, jolloin ulkona on harmaata,

patteri valuttaa vettä, leipä on homeessa

ja lapsi on kiukkuinen kuin ampiainen.

Ei tahdo syödä, ei nukkua päikkäreitä,

roikkuu lahkeessa, mutta sylissäkään ei viihdy.

Ne päivät, jolloin omakin pinna on kuin liian kireällä kierretty kitaran kieli 

ja äänikin kohoaa oktaavin verran.

(Ja tunnustan: keräsin "huono äiti"-pisteitä alentumalla huutamaan lapselle.)

Ne päivät, jolloin alkaa jopa haaveilla työhön paluusta,

jotta pääsisi sinne huilaamaan kaaosta, jota kodiksikin kutsutaan.

Liekö olen ainut äiti-ihminen, joka moista kokee

ja kaipaa tuota otsikossa mainittua, harvinaista herkkua,

pientä palaa omaa rauhaa?

Mutta sitten viimein mukula nukahtaa päiväunille

ja itse saa istahtaa sohvalle.

Laittaa Spotifysta Scandinavian music groupia soimaan.

Ottaa virkkuukoukun käteen ja vääntää kudetta silmukoille,

nähdä kuinka se vähitellen kasvaa kokonaiseen muotoonsa.

Ja siinä se on,

pieni pala rauhaa.