Meille saapui kutsumaton vieras.
Ensin se kurkki oven raosta, aiheutti pientä köhimistä ja nenän vuotamista.
Yritettiin hätistellä, mutta eipä se perääntynyt, vaan astui reippaasti sisälle.
Ihan asettui taloksikin.
Ensin se kiusasi vähän aikaa perheen pienintä,
mutta lopetti, kun tarpeeksi Panadolilla uhkailtiin.
Otti ehkä nokkiinsakin, koska siirtyi minulle entistä äkäisempänä.
Laittoi nokan tukkoon, yskitti ja kaihersi kurkkua.
Kovasti yritin vierasta häätää;
tarjosin sipulia ja lämmintä juotavaa, nenäsumutetta ja yskäntroppia.
Hetkeksi aina asettui, mutta hiipi kuitenkin
makuuhuoneeseen ja viimeistään yöllä ilmoitteli itsestään.
Lienee nautti siitä, että sai yskittämisellä pitää hereillä koko poppoon.
Kun reilun viikon olin tätä epäystävällistä vierailijaa majoittanut
ilman mitään poistumisen merkkejä, tuli mittani täyteen
(samalla kuin poskionteloni).
Piti pyytää apua tohtorilta, joka tiesi oivat keinot.
Ja hyvä keino onkin; vain pari pientä antibioottia ja on jo olo kummasti parempi!
Kunhan vielä muutaman päivän lääkettä nautin, niin enköhän saa
potkaistua vierailijan kokonaan pihalle.
Sekin tässä oli harmittavaa, että hyysätessä edellä mainittua,
en ole saanut tehtyä juuri mitään.
Mies on jo puolet isäkuukaudestaan kuluttanut,
mutta mikään mitä suunnittelin tekeväni sillä aikaa, ei ole toteutunut.
Kiittämätön seuralainen tuo flunssa, ottaa paljon eikä mitään anna.
Pari pientä juttua sain kuitenkin esittelykuntoon.
Tein Oolle talvihatun bongaamani kaavan mukaan, koko 1-2 vuotta.
Jokin meni kuitenkin vikaan, sillä valmis hattu menee 36-senttiseen päähän, ei isompaan.
No tämä pääsee sitten vauvalahjaksi tulevalle kummilapselleni :)
Harmillisinta on, että tuo hauska Murun kangas loppui juuri,
enkä enää isompaa hattua siitä saanut kypärämyssyn ja lapasten kaveriksi (jotka ovat siis sopivat).
Tätä mieltä Oo on kypärämyssystään.
Mittailtuani muuten hyvää kaavaa, päädyin tekemään uuden hatun koossa 4-5 vuotta.
Kankaaksi löytyi Eurokankaan paloista lämmin fleece, jonka toinen puoli näyttää neulokselta.
Hattulinjalla jatkaen ompelin Oolle tonttuhatun Helmitaulun jämistä.
Kaavan piirtelin netistä löytämäni kuvan perusteella.
Tässä etureuna leikataan taitteelta ja vain taakse tulee sauma.
Ja näin kovin lapseni sitä arvostaa.
Hetken se istui paikoillaan myssy päässä, kun lahjoin kännykälläni,
mutta sekin ilo jäi kovin lyhyeksi.
Joulukorttikuvien ottamisen sain siis unohtaa ihan tyystin,
koska paikoillaan istuminen - tonttuhattu - iloinen ilme eivät toimi yhdessä ;)
Ehkä ensi vuonna uusi yritys.
Loppuun vielä pikkuruinen pussukkainen,
jonka surautin pikkujoulupakettiin. Koko on noin 7 cm x 11 cm.
Nenää niistellen toivotan iloista alkanutta joulukuuta!
Ihania kuvia! Pistää väkisinkin hymyilyttämään :D Miulla kävi poitsun pipon kanssa toisin päin ja se mahtuu miunkin päähän :D
VastaaPoistaToivottasti saat potkaistua flunssan pellolle ja pääset jatkamaan joulun odotusta paremmissa merkeissä :)
Kiitos Marjo! Sain kyllä kunnon realiteettiterapiaa, kun luulin ihanan seesteisiä tonttukuvia saavani :D Miun pitää pipontekoa vielä harjoitella, tuo jää leveyssuunnassa aika nopsaan pieneksi. Toivotaan, että flunssa häipyy, jo tekisi mieli kunnolla uloskin päästä!
PoistaSinähän olet ollut varsin ahkerana! Ihania kaikki tyynni, etenkin tuo O-poitsu :). Oletko muuten itse tehnyt kaavan kypärämyssyyn? :) .Sellaiset meidän neidit tarttis. Jos vaikka sais jossakin välissä tehtyä.
VastaaPoistaHih, tosi ahkerana ;) Kaavan kypärämyssyyn löysin Ottobren sivulta, on niitä ilmaiskaavoja. Hyvin toimii, mutta sen verran muokkasin, että pidensin alaosaa. Suosittelen kokeilemaan :)
PoistaIhania myssyjä ja kuvia! :>
VastaaPoistaKiitos Sanna! Kuvien ottaminen on kyllä melkoinen taidelaji, sen olen tuon ipanan kanssa saanut oppia :D Otan noin 80 kuvaa ja sitten ehkä kaksi on julkaiskelpoisia ;) Pitää treenata lisää!
Poista